Potilasvahinkolaki muuttui
Terveyden- ja sairaanhoidon yhteydessä sattuneen hoitovahingon korvattavuutta arvioitaessa käytetään tästä lähtien mittapuuna kyseisen erikoisalan kokeneen erikoislääkärin osaamistasoa, jos sairaus on edellyttänyt erikoislääkärin hoitoa. Korvattavuus edellyttää, että kokenut ammattihenkilö olisi tutkinut, hoitanut tai muuten käsitellyt potilasta toisin ja siten todennäköisesti välttänyt vahingon. Uusi kriteeri määritellään potilasvahinkolain muutoksella, joka tuli voimaan toukokuun alussa.
Erikoislääkärin mittapuuta ei lain perusteluiden mukaan käytettäisi, jos muun lääkärin antamassa hoidossa tai tutkimuksessa on ollut kyse vasta taudinmäärityksestä tai sen selvittämisestä, tarvitaanko erikoislääkärin hoitoa.
Korvattavuuden ulkopuolelle jäävät yhä tilanteet, joissa hoitoon liittynyt riski on toteutunut tai joissa sairauden tai vamman laadun takia ei ole ollut mahdollistakaan päästä hyvään hoitotulokseen.
Lakimuutoksella otetaan infektiovahingon korvausperusteeksi vahingon siedettävyys aikaisemman vältettävyyden sijasta. Infektiovahinko on siten korvattava, jos infektio on vaikeampi kuin potilaan voidaan odottaa sietävän, kun otetaan huomioon infektion ennakoitavuus, aiheutuneen vahingon vakavuus, käsiteltävänä olleen sairauden tai vamman laatu ja vaikeusaste sekä potilaan muu terveydentila.
Harvinaiset ja vakavat infektiokomplikaatiot korvataan useammissa tapauksissa kuin aikaisemmin. Lievät infektiot, kuten pinnalliset haavainfektiot, sen sijaan jäävät korvaamatta.
Potilaan tilaan nähden kohtuuton seuraus korvattiin aiemman lain mukaan vain, jos se johtui potilaan tutkimuksesta. Tästä lähtien kohtuuton vahinko korvataan myös, jos se aiheutuu hoidosta.
Uutta lakia sovelletaan myös kauneusleikkauksiin, toisin kuin aikaisemmin.
Aiheesta enemmän Lääkärilehden nrossa 13/99, s. 1713-1718.
