Ennaltaehkäisevien tukipalvelujen tehostamisen ei havaittu kanadalaistukimuksessa auttavan vanhuksia. Laadukas perusterveydenhuolto, toimintavajeisiksi arvioitujen vanhusten hyvä kunto ja lyhyt seuranta-aika saattavat selittää, miksi vanhusten terveys ei parantunut.

BMJ:ssä julkaistussa tutkimuksessa ennaltaehkäisevien tukipalvelujen ei havaittu lisäävään vanhusten elämänlaatuun suhteutettuja elinvuosia, toiminnallisuutta tai itsearvioitua terveyttä, eikä vähentävän kuolleisuutta tai terveys- ja sosiaalipalvelujen kustannuksia.

Tutkimukseen osallistui 719 yli 75-vuotiasta henkilöä, jotka jaettiin satunnaistetusti kahteen ryhmään. 12 kuukautta kestäneen intervention aikana toisen ryhmän jäsenille tarjottiin perusteellinen terveyden arviointi, yksilöllinen hoitosuunnitelma sekä monipuolista terveystietoa.

Tulokset eivät tue vanhusten tukipalvelujen tehostamista Kanadan kaltaisissa maissa, joissa on toimiva terveydenhuoltojärjestelmä. Geriatrian erikoislääkäri Kaisu Pitkälän mukaan tutkimus ei kuitenkaan välttämättä kerro koko totuutta.

– Jos verrokkiryhmäkin saa hyvää hoitoa, voi olla vaikea saada aikaiseksi eroja ryhmien välille. Hoidon kustannuksissakaan ei varmaan ole todellisia eroja interventio- ja verrokkiryhmien välillä.

Hoivaa vai aktivointia?

Vanhukset valittiin tutkimukseen tiettyjen toimintavajeesta kertovien kriteerien perusteella, jollaisiksi riittivät esim. yksinasuminen tai heikentynyt kuulo tai näkö.

– Potilaat ovat saattaneet olla niin hyväkuntoisia, ettei merkittäviä eroja ehtinyt tulla lyhyen seuranta-ajan kuluessa, Pitkälä epäilee.

Tutkimuksessa vanhusten palveluista huolehti kolme kokenutta sairaanhoitajaa, jotka jakoivat potilaille terveydenedistämismateriaalia sekä keskustelivat heidän kanssaan kodin turvallisuudesta, lääketurvallisuudesta, ravitsemuksesta, liikunnasta, kroonisten sairauksien hallinnasta ja rokotuksista. Hoitajien oli määrä rohkaista potilaita ottamaan aktiivinen rooli oman terveytensä hoidossa, mutta tähän liittyy myös inhimillisiä tekijöitä.

– Hoitajien perinteinen hoivaamisen kulttuuri voi johtaa päinvastaiseen tulokseen eli potilaiden omatoimisuuden heikentymiseen, Pitkälä pohtii.

Tiina Lautala
Kuva: Pixmac