Päihdehuollossa korostui 90-luvulla järjestöjen vastuu
Päihdehuollon järjestöjen vastuu varsinkin huono-osaisimmista asiakkaista lisääntyi 1990-luvulla, kun päihdepolitiikkaa leimasi valtion vetäytyminen ja kuntien osittainen syrjäytyminen päihdepalvelujen sisällöllisestä määrittelystä. Näin arvioi VTM Olavi Kaukonen väitöskirjassaan Päihdepalvelut jakautuneessa hyvinvointivaltiossa.
Tutkimuksessa arvioidaan, ettei päihdepalvelujen tehostaminen tai laitoshoidon vähentäminen täysin onnistunut viime vuosikymmenellä, vaikka avo- ja laitoshoidon keskinäinen työnjako muuttui. Laitoskuntoutus korvautui sairaalahoidoilla, ja psykiatrisen sairaalahoidon käyttö päihdehoitoon lisääntyi tuntuvasti.
Vaikka kunnat vähensivät päihdehuollon erityispalveluja, niin näiden palvelujen käyttökustannukset kasvoivat lähes koko 1990-luvun.
Kaukonen päätteleekin, että päihdehuollon sopeutus kohdistui ennemminkin päihdeasiakkaisiin kuin palvelujärjestelmään.
