Oulussa yritetään selvittää: Miten pitää silmälääkärit sairaalassa?
Oulun yliopistosairaalan silmäklinikassa viritetään hanketta, jonka avulla silmälääkärit saataisiin paremmin pysymään sairaaloissa. Samaan päämäärään on tähänkin mennessä pyritty monin keinoin: parannettu palkkaa, kannustettu koulutukseen, annettu vapaat kädet työn suunnittelussa ja muutettu johtamistapaa. Selvitykset osoittavat työtyytyväisyyden paranevan koko ajan, mutta siitä huolimatta silmäklinikan ovi käy ja lääkäreitä lähtee yksityissektorille.
-Nyt meillä on tarkoitus tutkia, mistä lääkärien lähdössä julkiselta sektorilta lopulta on kyse. Onko kyse vain palkkauksesta, joka koetaan epäoikeudenmukaiseksi vastuuseen nähden, vai muustakin, selittää projektia suunnitteleva professori Anja Tuulonen silmäklinikasta.
Jos projektiin saadaan rahoitus, siinä pyritään luomaan simulaatiomalli, jonka avulla voidaan selittää, mitkä kaikki tekijät vaikuttavat silmälääkärien liikkumiseen julkisen ja yksityisen sektorin välillä.
Malliin syötetään tietoja kymmenistä muuttujista mieluiten 10-20 vuoden ajalta: palkkatasosta, fakokirurgiasta, joka mahdollisti kaihileikkaukset privaatissa, valmistuvien silmälääkärien määrästä, ammattikunnan jakautumisesta yksityiselle ja julkiselle sektorille, keskimääräisestä työajasta, ylitöistä, jonoista jne. Muuttujia etsitään myös haastattelemalla asiantuntijoita.
Näiden tekijöiden syy-seuraussuhteista syntyvistä ketjuista luodaan simulaatiomalli nykytilanteesta.
Syöttämällä malliin erilaisia muuttujien arvoja voidaan luoda skenaarioita: mitä tapahtuu, jos yliopistosairaalakoulutusta lyhennetään, mitä tapahtuu, jos pääsy erikoistumiskoulutukseen viivästyy jne.
- Simulaatiomallin ideana on helpottaa päätöksentekoa. Sen avulla voidaan myös nähdä päätösten sivuvaikutukset. Joskushan päätökset voivat tuottaa enemmän haitallisia sivuvaikutuksia kuin hyötyä, Anja Tuulonen huomauttaa.
Tutkimusmenetelmänä käytettävä systeemidynamiikka on menetelmä, jolla pyritään selittämään ja ennustamaan sellaisten monimutkaisten järjestelmien käyttäytymistä, joissa muuttujat ovat monisuuntaisissa riippuvuus- ja vuorovaikutussuhteissa toisiinsa. Menetelmäosaaminen projektiin ostetaan ulkopuolelta.
Nelisenkymmentä vuotta sitten kehitetty systeemidynamiikka on lähinnä teollisuuden käyttämä menetelmä.
- Terveydenhuoltoon systeemidynamiikka on vasta tulossa. Esimerkiksi Espanjassa sen avulla on selvitetty, mitkä tekijät vaikuttavat jonojen pituuteen, Anja Tuulonen kertoo.
Malli näyttää, onko kyse vain palkasta
OYS:n silmäklinikassa on jo pitkään haastateltu kaikki poislähtevät lääkärit. Yhdeksi tärkeäksi lähtösyyksi he nimeävät palkkauksen. Silmäklinikasta lähti viime vuonna kaksi lääkäriä, sitä edellisenä neljä. Päätoimisia erikoislääkäreitä on nyt kahdeksan, heistä kuusi osa-aikaisia.
- Osa-aikaiset tekevät nelipäiväistä työviikkoa ja käyvät yhtenä päivänä privaatissa korjaamassa ansiotasoaan, Tuulonen toteaa.
Lisäksi klinikassa on sivutoimisia lääkäreitä ja erikoistuvia lääkäreitä, kaikkiaan parikymmentä henkeä.
- Silmäklinikassa meneillään olevan palkkauskokeilun aikana lääkäreillä on mahdollisuus enimmillään 25 %:n lisään bruttopalkassa. Viime vuonna lisä oli keskimäärin 15 %, Tuulonen kertoo.
- On tietenkin mahdollista, että projekti osoittaa palkan olevan ainoa merkittävä keino vaikuttaa lääkärien pysymiseen - että 25 % vain ei riitä. Joka tapauksessa asia pitäisi selvittää.
Tuulonen kuitenkin uskoo, että yksityissektorille siirtymisen taustalla on muutakin kuin palkka:
- Monet lääkärit esimerkiksi kokevat, etteivät päättäjät arvosta heitä. Lisäksi nähtävissä on trendejä: joskus on ollut hienoa olla sairaalassa sen sijaan, että olisi vain privaatissa. Nyt tilanne on aivan päinvastainen, hän kuvaa.
