Nollatoleranssi häirinnälle
Seksuaalinen häirintä on sitkeä ilmiö myös terveydenhuollossa.
Tiina Laiterä Ladau (vasemmalla) ja Aino Haakana ovat yhtä mieltä siitä, että suurin osa lääketieteen opiskelijoista ja lääkäreistä kunnioittaa kollegojaan.
Seksuaaliseen häirintään pitää puuttua selkein ja ennaltaehkäisevin ottein. Näin sanovat lääketieteen opiskelija Aino Haakana ja neurologiaan erikoistuva lääkäri, toimialueensa luottamusmiehenä toimiva Tiina Laiterä Ladau.
Haakana on törmännyt seksuaaliseen häirintään vapaa-ajan opiskelijatapahtumissa. Saunominen oli järjestetty sekasaunoihin, joissa vanhempien vuosikurssien opiskelijat vaativat fukseja saunomaan alasti.
Toisessa satojen opiskelijoiden tapahtumassa näytettiin pornovideoita, joista yhteen kohtaus oli dubattu näyttämään raiskaukselta. Lisäksi vitsailtiin lapsen hyväksikäytöstä.
Kurssinsa emäntänä Haakana koki erityistä vastuuta nostaa aihe pöydälle. Hän opiskelee Itä-Suomen yliopistossa, mutta lääkäriksi ja hammaslääkäriksi opiskeleville pidetyn tilaisuuden järjestivät yksityishenkilöt, eikä yliopistolla ollut osuutta asiassa.
Haakana vei asian ylioppilaskunnan häirintäyhdyshenkilöille, kandiseura KuoLolle ja lääketieteen laitokselle. Kandiseura lähetti asiasta yleisen viestin, jossa seksuaalinen häirintä tuomittiin.
Haukkumista ja kiusaamista
Kaikki eivät katsoneet asian esille nostamista hyvällä. Seurasi kiusaamista. Anonyymin somepalvelun Jodelin lääkiskanavalla Haakanaa haukuttiin ja jaeltiin mielenterveysdiagnooseja.
Toisen somepalvelun yksityistilille hän sai anonyymeja viestejä, joissa oli vihjauksia raiskaamisesta ja "parempi kuin sinua ei olisi" -kommentointia. Kasvotusten asiasta tuli kommenttia humalaisilta opiskelijatapahtumissa.
Jodelin seuraamisen hän lopetti, kun ahdistus nousi liian kovaksi ja alkoi vaikuttaa opintoihin.
– Anonyymien someviestien suurin ongelma on siinä, että kun ei tiedä, ketkä mustamaalaamista harjoittavat, alkaa pelätä kaikkia, Haakana sanoo.
Kiusaaminen seksuaaliseen häirintään puuttumisesta jatkui pitkään. Haakana nosti asian esille syksyllä 2018. Viimeinen kiusaamisviesti on tullut marraskuussa 2020. Viestittely loppui, kun hän vastasi tekevänsä asiasta rikosilmoituksen. Viestit ovat varmuuden vuoksi tallessa.
Aino Haakana on saanut tilanteessa tukea Tiina Laiterä Ladaulta, joka oli asiasta yhteydessä Lääkäriliiton juristeihin.
Haakana ja Laiterä Ladau tuntevat toisensa kurssiemännyyden kautta.
Esimiehet eivät aina reagoi
Aino Haakanan kokemukset ovat opiskelijayhteisöstä. Mutta seksuaalista häirintää on myös työelämässä ja yliopistolla. Siitä kertoo Tiina Laiterä Ladaun tekemä epävirallinen kysely lääkärien sosiaalisen median alustalla. Kyselyyn vastasi parissa päivässä lähes 60 häirintää kokenutta kollegaa eri puolelta Suomea. Lääkärilehti sai nähdä vastauskoosteen ilman vastaajien henkilötietoja.
Häirintää olivat kokeneet eri muodoissa naiset ja miehet.
Häirintä ilmeni muun muassa kollegojen ulkonäön avoimena kommentointina kahvihuonekeskusteluissa, seksuaalissävytteisinä vihjailuna, härskeinä vitseinä ja lähentely-yrityksinä.
Opiskeluaikana koettu häirintä nousi myös kyselyssä esiin. Yhdessä tapauksessa yliopiston opetushenkilökunnan edustaja oli tarjonnut kandille mahdollisuutta avustaa leikkauksissaan. Kandi oli tarttunut kiinnostavaan tarjoukseen, mutta alkoi jälkeenpäin saada kyseenalaisia ehdotuksia kahdenkeskisistä tapaamisista.
Esimiehet eivät aina ole reagoineet tilanteisiin asianmukaisesti. Yhdelle vastanneelle esimies oli ilmoittanut, ettei halua puuttua tällaisiin tapauksiin, vaikka kyseessä oli pitkään jatkunut verbaalinen ja fyysinen ahdistelu.
Eräs häirinnän uhri oli jäänyt tilanteen eskaloiduttua sairauslomalle. Esimies oli kertonut sairausloman syyn työpaikalla julkisesti.
Häirintä on vaikuttanut jopa viran saantiin. Lääkärin hakemus virkaan oli hylätty, sillä hänen katsottiin nousseen työnantajaansa vastaan kokemaansa häirintää julkituodessaan.
Jotkut vastaajat kokivat, että häirintää katsottiin läpi sormien häiritsijän aseman tai osaamisen vuoksi.
Kyselyssä tuli ilmi myös tapaus, josta oli oltu yhteydessä poliisiin. Kollega oli ensin viestitellyt, että on mukava tehdä yhdessä töitä. Pian sävy muuttui ja viestin lähettäjä kirjoitti haluavansa "ottaa sut väkisin".
Poliisin mielestä yksittäisen viestin näyttö ei ollut tarpeeksi, mutta antoi silti ohjeen juosta pakoon ja soittaa hätäkeskukseen, jos kyseinen henkilö lähestyy.
Uhri pelkää ja häpeää
Häirintää ei useinkaan tuoda esiin seurausten pelossa tai häpeän vuoksi.
Tiina Laiterä Ladaun kokoamien kokemusten mukaan moni häirinnän uhri pohti, oliko antanut vääriä viestejä tai esimerkiksi pukeutunut epäsopivasti.
Ilmiön torjunnassa onkin hänen mielestään tärkeää, että aihetta pidetään ennakoivasti esillä. Mitä seksuaalinen häirintä on, mikä on lain määrittämää seksuaalista ahdistelua. Esimiehellä pitää olla proaktiivinen rooli.
– Sitten kohteet eivät jäisi yksin kokemustensa kanssa yksin eivätkä miettisi, ovatko itse tehneet tässä jotain väärin.
Laiterä Ladau on tyytyväinen, että osa työnantajista on ottanut työhyvinvointikyselyihin mukaan osion, jossa selvitetään seksuaalisen häirinnän kokemuksia.
Hänen mielestään Suomessa riittää vielä tekemistä tällä saralla. Yksi keino on ottaa mallia Keski-Euroopasta, jossa monella työpaikalla on aiheesta säännöllisiä koulutuksia.
Aino Haakanan kokemissa ja esiin tuomissa tapauksissa yliopiston olisi Laiterä Ladaun mielestä pitänyt ottaa asiaan kantaa laitoksen sisällä: seksuaaliselle häirinnälle ja kiusaamiselle on oltava nollatoleranssi.
Hiljainen hyväksyntä herättää pelon ilmapiiriä
Asian esilläpito ja nollatoleranssin julkinen korostaminen auttavat kitkemään ilmiötä ja hiljaista hyväksyntää sen ympäriltä. Tämä voi auttaa erityisesti sellaisissa työpaikoissa, joihin on pesiytynyt häirinnän tunnusmerkit täyttävä keskustelukulttuuri.
Hiljainen hyväksyntä on omiaan herättämään pelon ilmapiiriä, jossa ei uskalleta tuoda ongelmaa esiin, Laiterä Ladau sanoo.
Myös Aino Haakana pitää tietoisuuden lisäämistä ja avointa keskustelua tärkeänä. Hän toivoo, että asia nähtäisiin todellisena ilmiönä eikä ongelmien esiin nostajia pidettäisi yksittäisinä mielensäpahoittajina.
– Olemme fiksuja ihmisiä ja pystymme potilaidenkin kanssa keskustelemaan vaikeista asioista. Meidän pitäisi pystyä reflektoimaan myös omaa käyttäytymistämme, Haakana sanoo.
Tiina Laiterä Ladau toivoo, että myös Lääkäriliitto tarttuu omalta osaltaan asiaan seksuaalisen häirinnän kitkemiseksi.
Näin on myös tehty. Esimerkiksi luottamusmiespäivässä oli aiheesta koulutusta. Luottamusmiehet saivat neuvoja, miten käsitellä asiaa työpaikoilla.
Suurin osa tuntee rajat
Aino Haakana ja Tiina Laiterä Ladau ovat yhtä mieltä siitä, että suurin osa lääketieteen opiskelijoista ja lääkäreistä tuntee rajat, kunnioittaa kollegojaan ja osaa käyttäytyä. Toisaalta ilmiö on kuitenkin sitkeä.
Ilmiöön liittyy myös kysymys huumorin rajoista. Laiterä Ladaun kyselyyn vastanneetkin toivat esiin, että rajanveto on joskus haastavaa.
– Jos toinen osapuoli ei olisikaan samaa mieltä, oliko seksuaalissävytteinen vitsi sopiva työpaikalle, mielipidettä kunnioitettaisiin ja tilanne selvitettäisiin asiallisesti. Kenenkään ei pitäisi joutua kokemaan oloaan vitsikulttuurinkaan vuoksi epämukavaksi. Tiedon lisääminen ja kommunikaation parantaminen ovat avainasemassa, hän sanoo.
"Tilanteet heijastuvat opiskeluun"
Tuleeko seksuaalista häirintää koskevia asioita dekaanien käsiteltäväksi?
Risto Renkonen Helsingistä, Tapio Visakorpi Tampereelta ja Anne Remes Oulusta eivät ole työssään käsitelleet medisiinareiden häirintätapauksia. Remes tosin sanoi, että asiat eivät välttämättä päätyisi dekaanille asti.
Jussi Pihlajamäki Kuopiosta kertoi, että hänkään ei ole ollut käsittelemässä häirintätilanteita, mutta tiedekunnassa on niitä ollut käsittelyssä keskimäärin 1–2 vuodessa, lähinnä vapaa-ajan tapahtumista.
– Vapaa-ajalla tapahtuviin häirintätilanteisiin on vaikea tiedekunnan toimesta puuttua, mutta toki opiskelijan tukena näissäkin tilanteissa on oltu ja opiskelijoiden kanssa on asioista yleisellä tasolla keskusteltu.
Pihlajamäen mukaan opiskelijoiden ainejärjestö KuoLo on suhtautunut opiskelijatilaisuuksissa esille tulleisiin tapauksiin vakavasti, ollut osaltaan selvittämässä tapahtumia ja laatinut ohjeistuksia opiskelijatilaisuuksia varten.
– Vaikka häirintää olisi koettu vapaa-aikana, tilanteet heijastuvat myös opiskeluun.
Aina häirinnän esille nostaneet eivät ole halunneet viedä asiaa enempää eteenpäin. Näissä tilanteissa on Pihlajamäen mukaan tehty esimerkiksi ryhmävaihtoja, jotta uhrin ei tarvitse olla samassa pienryhmässä häiritsijän kanssa.
Turun lääketieteellisen dekaani Pekka Hänninen on tänä syksynä ollut käsittelemässä tapausta, jossa opiskelija oli kohdannut seksuaalisviritteisiä puheita ja kokenut ne ahdistaviksi.
– Muita tapauksia ei ole minun tiedossani.
Oulussa asiaa seurataan Anne Remeksen mukaan lukuvuosipalautteissa, jossa lisensiaattiohjelman perusopiskelijoilta kysytään asiasta muiden kysymysten mukana.
Mitä seksuaalinen häirintä on?
Seksuaalisella häirinnällä tarkoitetaan sanallista, sanatonta tai fyysistä, luonteeltaan seksuaalista ei-toivottua käytöstä, jolla tarkoituksellisesti tai tosiasiallisesti loukataan henkilön henkistä tai fyysistä koskemattomuutta erityisesti luomalla uhkaava, vihamielinen, halventava, nöyryyttävä tai ahdistava ilmapiiri.
Seksuaalinen häirintä voi ilmetä esimerkiksi näin:
› sukupuolisesti vihjailevat eleet tai ilmeet
› härskit puheet, kaksimieliset vitsit sekä vartaloa, pukeutumista tai yksityiselämää koskevat huomautukset
› pornoaineistot, seksuaalisesti värittyneet viestit
› fyysinen koskettelu
› sukupuolista kanssakäymistä koskevat ehdotukset
› raiskaus tai sen yritys
Seksuaalinen häirintä on syrjintää, joka on tasa-arvolain mukaan kielletty.
Lähteet: tasa-arvolaki, tasa-arvo.fi
