Pienten lasten syömishäiriöt ovat yleisiä, mutta usein ohimeneviä. Erikoislääkäri

Elina Savonlahti

Varsinais-Suomen Lääkäripalvelusta huomauttaa, että syömishäiriöt kertovat tuolloin lapsen tai vuorovaikutussuhteen kehityksellisestä haasteesta.

- Syömishäiriöt saattavat ilmentää myös sopeutumista hoivaympäristön muutoksiin, Savonlahti kertoo.

Neuvolan, erikoissairaanhoidon pediatrian ja lastenpsykiatrian yhteistyö on tärkeää hoidettaessa lasten varhaisia syömishäiriöitä. Neuvolalääkärin olisi tunnistettava tällä tavalla oireilevat lapset.

Pienen lapsen syömishäiriöihin liittyy usein muun muassa nukkumisen pulmia, erilaisia säätelyhäiriöitä ja muita terveysongelmia.

- Kun syöminen on ongelmallista, lapsi etsii korvaavia väyliä rikastaa kohtaamisia hoivaajan kanssa, jotta itsesäätely- ja tunnekokemukset voisivat kehittyä ja vahvistua.

Lapsen terveydentilan ja kasvu-, kehitys- ja syömishistorian sekä kasvuparametrien selvittäminen kuuluvat syömishäiriön arviointiin. Myös ruokailutilanteen havainnointi sekä kotona että sairaalassa ovat osa arviointia. Vanhempien haastattelussa selvitetään muun muassa perhehistoriaa ja vanhempien kokemuksia sekä havaintoja lapsesta ja lapsen syömiskäyttäytymisestä.

Savonlahden mukaan luotettavaa tietoa pienten lasten syömishäiriön puhkeamiseen liittyvistä tekijöistä on vähän, sillä tutkimus on ollut tähän saakka puutteellista.

Riittävät somaattiset selvitykset vuorovaikutushoidon perustaksi

Vauvojen ja varhaislapsuuden syömishäiriöiden luokittelu on ollut vaihtelevaa. Savonlahden mielestä tarkimman luokittelun tarjoaa tautiluokitus 0-3-vuotiaille. Siinä syömiskäyttäytymisen häiriöksi yleisellä tasolla kuvataan tilanne, jossa lapselle ei ole rakentunut säännöllistä mallia takaamaan riittävää ja asianmukaista ravinnonsaantia. Lapsi ei kykene säätelemään syömistään fysiologisen nälän ja kylläisyyden tunteen perusteella.

- Jos vauvalla on vireystilan säätelyhäiriö, syömisvaikeudet alkavat vastasyntyneisyysaikana, vauvan paino ei nouse tai se laskee. Vauvan on vaikea saavuttaa ja ylläpitää riittävän rauhallista vireystilaa syömisen aikana.

Syömishäiriö voi liittyä puutteelliseen vastavuoroisuuteen hoivaajan ja vauvan välillä.

- Kiintymyssuhde on tällöin laadullisesti puutteellinen.

Jos lapsi sairastaa vauvaiän anoreksiaa, hän ei ilmaise nälkää eikä kiinnostusta ruokaa kohtaan, mutta haluaa olla vuorovaikutuksessa hoitajan kanssa.

Lapsella voi olla syömishäiriö, joka liittyy muuhun sairauteen, esimerkiksi allergiaan. Lapsi aloittaa silloin ruokailun, mutta ilmaisee hankalan olonsa ruokailun aikana.

- Luokittelussa mainitaan myös syömishäiriö, joka on seurausta ruoansulatuskanavan epämiellyttävistä kokemuksista. Häiriö saattaa liittyä tällöin somaattisiin hoitoihin tai toistuviin kokemuksiin haitallisista aineista.

Savonlahti muistuttaa, että syömishäiriön vuorovaikutushoidon perustana on oltava riittävät somaattiset selvitykset. Hoitavien henkilöiden on ymmärrettävä vanhemman vaikeaa kokemusta siitä, että hän ei kykene syöttämään lastaan ja pelkää jopa menettävänsä hänet.

- Hoitavien henkilöiden täytyy antaa tukea vanhemman itsetunnolle ja kannustaa positiivisuuteen. Syömishäiriöiden hoito sisältää usein erilaisten hoitojen yhdistelmiä: hoitamisen aistinärsykkeiden kautta, behavioristiset menetelmät ja lapsi-vanhempi-vuorovaikutuspsykoterapian. Mahdolliset somaattiset häiriöt täytyy tietysti myös hoitaa, Savonlahti summaa.