Tutkimus selvitti tietokonepohjaisen virtsatutkimuksen tarpeen, Rostin slingan tulokset ja virtsaumpitapausten yleisyyden.

Uudet päiväkirurgiset nauhaleikkausmenetelmät ovat tehokkaita ja turvallisia toimenpiteitä naisen ponnistusvirtsankarkailun hoidossa, kertoo väitöstutkimus.

Ensimmäinen nauhaleikkaustekniikka kuvattiin yli 10 vuotta sitten, ja siitä on kehitetty lukuisia muunnelmia. Tekniikat ovat syrjäyttäneet kokonaan aiemmat, kajoavammat leikkausmenetelmät.

LL Eija Laurikaisen väitöskirjan ensimmäinen osa käsittelee Turun Kaupungin Kirurgisessa sairaalassa vuosina 1998–2000 leikattujen 191 potilaan paranemistuloksia. Tietokonepohjaiset virtsatutkimukset osoittautuivat tarpeettomiksi puhtaassa ponnistusvirtsankarkailussa, koska yli 97 prosenttia leikatuista tuli kuiviksi. Sekatyyppisen karkailun taudinmäärityksessä niillä on merkitystä, koska vain 69 potilaista prosenttia parani.

Tutkimus selvitti myös niin sanotulla Rostin slingalla saatuja tuloksia. Muunnelman on kehittänyt Juhani Rosti Salon aluesairaalasta. Tulokset olivat samaa luokkaa kuin TVT-leikkauksessa, mutta leikkauksen jälkeistä virtsaumpea esiintyi enemmän. Toimenpiteen etuna oli edullinen hinta.

Väitöstutkimus kertoo lisäksi, että nauhan katkaisua vaativat virtsaumpitapaukset ovat Suomessa harvinaisempia kuin muissa maissa.

Vertailussa TVT-leikkauksen paranemistulos oli 98,5 prosenttia ja obturator-kuopan kautta tehdyn TVT-O-leikkauksen tulos 95,4 prosenttia.

Väitöstutkimus tarkastetaan 27.10. Turun yliopistossa.

Miia Soininen