Naislääkärin tie professoriksi voi jumittua jo klinikassa

Naislääkärien eteneminen professoreiksi ei ole helpottunut. Etenkin kutsuprofessuureissa tie voi katketa jo klinikassa.

http://www.laakarilehti.fi/pics/panthermedia_3825920_3508x2631_flip_sokkelo.jpg

Lääkärilehti selvitti kaksi vuotta sitten maan kaikkien yliopistojen lääketieteen professuurien sukupuolijakauman. Professoreista harvempi kuin joka viides oli nainen. Kahdessa vuodessa tilanne ei ole muuttunut.

Suurten ikäluokkien eläköityessä ­voisi arvella naislääkärien aseman paranevan, mutta professuurien tielle onkin kasautunut uusia esteitä. Esimerkiksi Helsingin yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa on sovittu nelisen vuotta sitten Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin kanssa professorien kutsumenettelystä. Yliopisto voi kutsua HUS:n ylilääkärin virkaan valitun lääkärin osa-aikaiseen ja määräaikaiseen ­professorin tehtävään. Määräajan kuluttua professuuri voidaan vakinaistaa.

Kutsumenettelyn vaikutuksista lääkärien tasa-arvon toteutumiseen on ristiriitaisia näkemyksiä.

Hakijoista vain 
viidennes naisia

Helsingin yliopistossa on vuoden 2010 jälkeen kutsumenettelyllä täytetty 23 professuuria, joihin on valittu viisi naista. Avoimen haun kautta uusia professoreita on tullut 18, joista naisia neljä.

Etenkin kutsuprofessuureissa naislääkärin tie voi katketa jo klinikassa. Yli­lääkäriltä edellytetään kokemusta myös hallintotehtävistä. Jos naislääkäri on luonut kliinisen uran rinnalla myös tieteellistä uraa, hallintokokemus on usein jäänyt hankkimatta.

– On selvää, että klinikan ylilääkäriltä edellytetään sekä tieteellisiä ansioita että hallinnollista kokemusta ennen kuin ylilääkäriys ja professuuri voidaan ­yhdistää, toteaa tutkimusjohtaja Lasse Viinikka HUS:sta.

HUS:ssa professorien kutsumenettely on Viinikan mukaan tuntuvasti sujuvoittanut ylilääkärin osa-aikaisen professuurin saamista.

Helsingin yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan dekaani Risto Renkonen korostaa, että yhdistelmäviran haltijalta edellytetään aina tieteellistä pätevyyttä. Joskus professuurin täyttämistä on siirretty, jotta ylilääkäri on voinut täydentää tieteellistä osaamistaan esimerkiksi väitöskirjoja ohjaamalla.

Renkonen ei näe järjestelmän tuottavan tasa-arvo-ongelmia.

– Syystä, jota emme tiedä, naishakijoita professuureihin on selvästi miehiä vähemmän. Tilastojen mukaan valitsemme naisia ja miehiä professuureihin samassa suhteessa kuin on ollut ­hakijoita.

Kansleri: Naisten uran 
esteitä poistettava

Helsingin yliopiston kansleri Thomas Wilhelmsson tietää naisten uran vaikeudet. Vararehtoriaikoinaan hän vastasi muun muassa tasa-arvokysymyksistä.

– Yliopistomme tasa-arvo-ohjeissa lähdetään siitä, että naisten uran esteitä tulee tietoisesti poistaa, Wilhelmsson toteaa.

Hänen mukaansa monilla tieteenaloilla tässä on viime vuosina onnistuttukin. Keskimäärin koko yliopiston professorikunnasta naisia on vajaa kolmannes. Lääketieteessä naisten syrjään jääminen professorinimityksissä on tiedostettu, samoin naisten keskimääräistä ­vähäisempi osuus.

– On merkittävä ongelma, jos naisten uralla on rakenteellisia esteitä jossain tiedekunnassa, Wilhelmsson sanoo.

Pyrkimystä lasikaton murtamiseen on lääketieteellisessäkin ollut. Toukokuussa 2012 nimitettiin kolme uutta naispuolista professoria, joista kaksi oli lääkäreitä. He olivat edenneet professoreiksi tenure trackin eli vakinaistamispolun kautta, joka kasvattaa yliopistolle uusia professoreja kahden määräaikaisen seurantakauden kautta.

Tutkija: 
Näkymättömyys hidastaa uraa

– Tutkijanuralla etenemiselle viralliset ja epäviralliset verkostot sekä näkyvyys näissä verkostoissa ovat avainasemassa. Akateemisessa maailmassa tiedenaisten on todettu usein olevan ikään kuin näkymättömiä monille mieskollegoilleen tutkijoina ja asiantuntijoina, sanoo naisten akateemista uraa tutkinut professori Liisa Husu.

Husu toimii sukupuolentutkimuksen professorina
rebron yliopistossa Ruotsissa.

Husun mukaan tiedenaisten näkymättömyys saattaa ilmetä esimerkiksi tutkimusryhmien kokoonpanoissa, kongressiohjelmissa, työryhmien pu­heen­johtajuuksissa ja asian­tuntijatehtävissä tai viittauskäytännöissä. Naiskollegaa ei välttämättä tietoisesti sorreta, muttei toisaalta nostetakaan.

Liisa Husu toteaa, että eurooppalaisissa vertailussa naisten osuus lääketieteen professorikunnasta on Suomessa selvästi korkeampi kuin monissa vertailumaissa. Esimerkiksi Saksassa ja Hollannissa vain joka kymmenes ylimmistä lääketieteen akateemisista viroista on naisten hallussa.

– Suomen hyvä sijoitus Euroopassa johtuu paljolti siitä, että meillä naisten osuus lääkärikunnasta on niin suuri, ­sanoo Lääkäriliiton varatoiminnanjohtaja Hannu Halila.

Suomessa työikäisistä lääkäreistä naisia on 58 prosenttia, kun vastaava osuus esimerkiksi Ruotsissa on 50, Tanskassa 48, Norjassa 46 ja Islannissa 34 prosenttia.

– Naisten osuus siitä lääkärien ikäluokasta, josta professoreiksi yleensä ylletään, on meillä yli 60 prosenttia. Tähän nähden naisten osuus professorikunnassa on edelleenkin ihmeteltävän matala, Halila toteaa.

Ulla Järvi
Kuva: Panthermedia