Tarttuvuutensa vuoksi influenssavirukset ovat ihmiskunnalle tärkeimpiä virusten aiheuttamia uhkia, toteaa professori Olli Vapalahti Helsingin yliopistosta. Vapalahti kommentoi tuoretta tutkimusta, jossa selvitettiin lintuinfluenssan ja kausi-influenssan yhdistelmää.

– Tarttuvuutensa vuoksi influenssavirukset ovat ihmiskunnalle tärkeimpiä virusten aiheuttamia uhkia, toteaa professori Olli Vapalahti Helsingin yliopistosta kommentoidessaan PNAS-lehdessä julkaistua tutkimusta.

Tutkimuksessa selvitettiin H5N1-lintuinfluenssan ja ihmisen kausi-influenssan yhdistelmää.

– Influenssavirukset muuntuvat helposti ja muuttuvat asteittain kiertäessään maailmaa, mutta niissä saattaa tapahtua myös äkillisiä muutoksia. Tärkeä, ja influenssavirukselle ominainen muuntumistapa on reassortaatio, Vapalahti selittää.

– Influenssaviruksen genomi koostuu kahdeksasta RNA-jaokkeesta. Infektoidessaan saman solun kahden viruksen jaokkeet voivat sekoittua keskenään (reassortaatio) ja muodostaa jälkeläisviruksen periaatteessa 254 eri tavalla. Erityinen huolenaihe on ollut, voisiko H5N1-lintuinfluenssavirus ja jokin ihmisen influenssavirus muodostaa yhdistelmän, joka olisi paitsi tartuttava, myös edelleen yhtä patogeeninen kuin H5N1.

Kolme erityisen virulenttia kantaa

Yoshi Kawaokan yhdysvaltalais-japanilainen ryhmä selvitti tätä tuottamalla laboratoriossa kaikki mahdolliset yhdistelmät linnun H5N1-lintuinfluenssasta (SK06) ja ihmisen H3N2-kausi-influenssasta (Tok07) ja vertaamalla niiden virus-RNA:n transkriptiotehokkuutta sekä patogeenisuutta hiirimallissa alkuperäiseen virukseen. Miksi Kawaokan ryhmä valitsi juuri nämä virukset?

– H3N2 on toinen perinteisistä tavallisista kausi-influenssoista. Se jäänee kiertämään myös sikainfluenssan tulon jälkeen. Lisäksi se on yksi niistä kolmesta vaihtoehdosta, jotka H5N1 voi tavata ihmisessä ja joihin se voi sekoittua. Vastaava tutkimus olisi voitu tehdä jollain muullakin ihmisissä tavatulla influenssaviruksella, vaikkapa A(H1N1)v:lla, Vapalahti toteaa.

Kawaokan ryhmä havaitsi, että H3N2-viruksen PB2-jaoke mahdollisti tehokkaan RNA-transkription ja että RNP:n aktiivisuus vaikutti oleellisesti yhdistelmävirusten elinkelpoisuuteen ja monistumiskykyyn.

Kun 75 yhdistelmä-H5-viruksen patogeenisuutta tutkittiin hiirillä, 22 kantaa osoittautui patogeenisemmiksi kuin alkuperäinen SK06-virus, ja kolme niistä oli erityisen virulentteja.

Tutkijoiden mukaan heidän aineistonsa osoittaa, että hiirille lievästi patogeenisen H5N1-viruksen ja ihmisillä tavattavan viruksen yhteisinfektio voisi johtaa erittäin patogeenisten virusten kehittymiseen. Linnun H5N1-viruksen PB2-segmentin korvautuminen ihmisen kausi-influenssavirusperäisellä PB2-segmentillä lisää sen virulenssia nisäkkäässä.

Kaikkeen ei voi varautua

Vapalahden mukaan tutkimuksen tuloksilla on ennustearvoa, koska siinä selvitettiin järjestelmällisesti, minkälainen yhdistelmä voisi edelleen olla patogeeninen nisäkkäille.

– Tarttuvuutta ihmisestä toiseen ei tässä voitu tutkia. Ihmisperäinen PB2 tosin myös liittyy tartuttavuuteen, koska alkuperäisen lintuperäisen PB2:n kanssa (ilman tiettyä mutaatiota) virus ei pysty kasvamaan ihmisen ylähengitysteiden lämpötilassa, mutta juuri tämän saman ihmisperäisen PB2:n kanssa se pystyy.

PB2-mutaation lisäksi tarvittaisiin mm. ihmisreseptorispesifisyys HA-geenissä, jotta H5N1-virus pystyisi siirtymään ihmisestä toiseen. Vapalahden tietojen mukaan tällaisia muutoksia on kuvattu, mutta ei pidempiä niihin liittyviä tartuntaketjuja.

Kawaokan tutkimusryhmä toteaa, että on erittäin tärkeää seurata järjestelmällisesti ihmisissä tavattavien H5-yhdistelmävirusten esiintymistä, erityisesti ihmisvirusperäisen PB2-segmentin suhteen.

Uutistoimisto Reutersin mukaan ryhmä kehottaa lääketeollisuutta ja hallituksia jatkamaan rokotteiden kehittämistä kaikkia liikkeellä olevia influenssakantoja – myös H5N1-virusta – vastaan ja rohkaisemaan ihmisiä ottamaan rokotteet.

Vapalahti toteaa, että H5N1-virustapauksia ilmenee edelleen erityisesti Egyptissä, mutta etenkin Kaukoidässä virus on eläinlääkäreiden toimin pysynyt paremmin kontrollissa verrattuna epidemian alkuaikoihin. Hän muistuttaa, että influenssan lisäksi voi esiin putkahtaa uusiakin zoonoottisia viruksia SARS:n tapaan.

– Ne voivat syntyä yhtä lailla yllättävästi. Kaikkiin asioihin ei voi varautua, vaikka esimerkiksi sikainfluenssan synty olisi pitänyt voida huomata aikaisemmin.

Sirpa Kulonen
Kuva: Pixmac