Miten käy yksityislääkärien Kela-korvauksille?
Parhaillaan asia on parlamentaarisen työryhmän pohdittavana.
Yksityisen sairaanhoidon hoito- ja tutkimuskorvauksien tulevaisuutta pohditaan osana monikanavarahoituksen purkamista. Tällä hetkellä asia on parlamentaarisen työryhmän käsittelyssä.
Mitä ennakoit tapahtuvaksi, Lääkäriliiton politiikkatoimialan johtaja Heikki Pärnänen?
– Työryhmä istuu marraskuun puoliväliin, ja oikeastaan vasta sitten tiedetään, mitä linjauksia tulee niin asian etenemisen, aikataulun kuin sisällönkin osalta. Jää nähtäväksi, viekö hallitus tällä hallituskaudella suunnitelmaa eteenpäin, lykätäänkö sitä seuraavalle vaalikaudelle, vai tuleeko työryhmästä vain erimielinen mietintö.
Eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunnan puheenjohtaja Markus Lohi (kesk.) on mediassa sanonut, että hänen mielestään yksityisen sairaanhoidon hoito- ja tutkimuskorvauksia ei pitäisi lähteä purkamaan. Se voi ennakoida jotain, sillä hän on yhden hallituspuolueen merkittävä toimija.
Mikä on Lääkäriliiton kanta asiaan?
– Lääkäriliitto antoi lausuntonsa asiasta elokuussa. Emme ole kannattamassa yksityisen sairaanhoidon hoito- ja tutkimuskorvausten lakkauttamista. Toisaalta on itsestään selvää, että niiden merkitys on pienentynyt vuosien saatossa aika olemattomaksi, etenkin kun ottaa huomioon jo tehdyt lisäleikkauspäätökset, jotka tulevat voimaan vuoden 2023 alussa. Pitäisi pystyä tekemään perustellumpi ratkaisu. Joko todeta, ettei tarvetta ole, tai että on, mutta kohdennetaan korvaukset eri tavalla kuin tällä hetkellä. Tai että lähdetään kehittämään järjestelmää nostamalla korvauksia järkevälle tasolle.
Meidän mielestämme erityisesti lääkärinpalkkioihin kohdistuvat korvaukset pitäisi säilyttää viimeiseen asti. Jos jotain leikataan, niin oikea kohde olisivat laboratorio- ja kuvantamistutkimuksiin kohdistuvat korvaukset.
Jos Kela-korvaukset lopetettaisiin, mikä olisi sen merkitys yksityislääkäreille?
– Sitä on eri tavoin spekuloitu. On tuotu esimerkiksi esille, että se johtaisi hintojen laskuun, kun potilailta poistuu noin 10 prosentin korvausosuus. Siihen en kuitenkaan usko. Lisäksi vuosien saatossa kasvaneet lääkärikeskusten perimät toimistomaksut muodostavat merkittävän osan potilaan kustannuksista.
Toinen ajatus on, että osa potilasvirrasta ohjautuisi julkiseen palvelukysyntään. On mahdoton sanoa, miten paljon tätä tapahtuisi ja miten se kohdistuisi eri erikoisaloja edustaviin yksityislääkäreihin. Esimerkiksi silmälääkärien ja gynekologien palveluja ei julkisella sektorilla ole tarjolla, joten voisi kuvitella, että niiden kohdalla kysyntä ei juuri vähentyisi. Yleislääkärien tai esimerkiksi sisätautilääkärien kohdalla vähenemää voisi tapahtua enemmänkin. Lastenlääkärien potilaista merkittävällä osalla on yksityinen vakuutus.
Vaikka potilailla olisi halua siirtyä julkisen sektorin asiakkaiksi, niin voi olla, ettei palveluja tosiasiassa ole saatavissa. Monenlaisia muutoksia voi toki tapahtua, mutta itse en usko että ne tulevat olemaan hirveän suuria.
