Mielenterveys-lehti 40 vuotta: Pelastaisiko keskusohjaus mielenterveyspalvelut?

Suomi lopetti terveydenhuollon keskusohjauksen kertarytinällä 1992. Nyt kuntien valtionosuudessa ei millään tavalla erotella toimintoja, eikä sosiaali- ja terveydenhuoltoon siten tule omia varoja. Tällä viikolla ilmestyvässä Mielenterveys-lehdessä kysytään, pitäisikö valtiovallan jyrähtää, jotta pahenevien mielenterveysongelmien hoitoon satsattaisiin kunnissa enemmän varoja? Kuntaliiton sosiaali- ja terveysyksikön päällikkö Jorma Back ei innostu valtion valvonnan palauttamisesta.

- Kysymys on ennen kaikkea resurssien tasapuolisemmasta jakautumisesta, mihin pelkällä valvonnalla ei vaikuteta. Käsitykseni mukaan lamasta selvittiin näinkin hyvin suurelta osin siksi, että päätöksiä voitiin tehdä paikallisiin ja alueellisiin tarpeisiin sopiviksi, Back toteaa lehden haastattelussa.

- Eri intressit ovat vastakkain; muutkin kuin mielenterveyspalvelut. Se, miten hyvin kunnan päättäjät ovat eri tarpeista selvillä, vaihtelee. On selvää, että pienessä kunnassa, joka vielä kuuluu kansanterveystyön kuntayhtymään, ei ehkä ole asiantuntemusta, Back huomauttaa. Hän korostaa kuitenkin, että mielenterveyttä edistäviä asioita tehdään paljon koulutoimessa, sosiaali- ja terveystoimessa sekä vapaa-ajantoimessa.

Ylijohtaja Jarkko Eskola STM:stä on kuitenkin kriittisempi ja sanoo nykymallin olevan omiaan vahvistamaan kuntien välisiä erovaisuuksia. Hänkään ei usko lääkintöhallitukseen palattavan, vaan puhuu pehmeästä laatuohjauksesta ja kovasta jälkikontrollista. Tässä kuussa 40 vuotta täyttävää Mielenterveys-lehteä julkaisee Suomen Mielenterveysseura. Sen edeltäjä, Sielunterveysseuran aikakauslehti, aloitti ilmestymisen jo vuonna 1928.