Merkittävä osa potilasvahingoista tapahtuu päivystyksessä
Tyypillisiä vahinkoja ovat diagnoosiviiveet, ilmenee Potilasvakuutuskeskuksen aineistosta.
Potilasvakuutuskeskuksen korvaamista, vuonna 2017 sattuneista potilasvahingoista päivystysympäristössä tapahtui 19 prosenttia, eli 334 kappaletta. Ensihoidossa tapahtui yksi prosentti, eli 13 kappaletta korvatuista vahingoista.
Yhteensä Potilasvakuutuskeskus on korvannut 1774 vuonna 2017 sattunutta potilasvahinkoa.
Potilasvakuutuskeskuksen potilasturvallisuuslääkäri Maiju Welling ja TtM-opiskelija Katja Karlsson kirjoittavat aiheesta Potilasvakuutuskeskuksen verkkosivuilla.
– Päivystys on kansainvälisissä tutkimuksissa tunnistettu potilasturvallisuuden kannalta erityisen riskialttiiksi ympäristöksi, he toteavat blogikirjoituksessa.
Syitä on monia. Ensihoidossa ja päivystyksessä kohdataan erilaisia potilasryhmiä. Ruuhkaa ja monipotilastilanteita on usein ja tilanteet vaihtuvat nopeasti. Henkilökunta ei välttämättä tunne toisiaan kunnolla. Toimintaa kuvaa tilanteiden ennakoimattomuus ja toiminnan kriittisyys. Lisäksi potilaita hoitavilla terveydenhuollon ammattilaisilla voi olla hyvin erilainen osaamistaso.
Vaaratapahtumista pitää raportoida aktiivisesti
Potilasvakuutuskeskuksen aineistosta ilmenee, että vuonna 2017 päivystyksessä tapahtuneista potilasvahingoista 40 prosenttia (134 kappaletta), muodostivat yleislääketieteeseen kohdistuvat vahingot. 12 prosenttia (42 kappaletta) korvatuista potilasvahingoista tapahtui yleislääketieteen päivystäjien toteuttamassa akuuttilääketieteessä.
Yhdeksän prosenttia (31 kappaletta) korvatuista potilasvahingoista tapahtui ortopedialla. Melkein saman verran potilasvahinkoja tapahtui erikoissairaanhoidon päivystäjien toteuttamassa akuuttilääketieteessä (30 kappaletta).
– Tyypillisiä päivystyksessä tapahtuvia potilasvahinkoja ovat diagnoosiviiveet, Welling ja Karlsson kirjoittavat.
Syitä viiveisiin voi olla monia. Joskus röntgenkuvat tulkitaan virheellisesti, joskus taas murtunut raaja kipsataan virheelliseen asentoon tai asennon huononemista ei huomata kipsikontrollissa. Jännevammoja jää huomioimatta esimerkiksi sormen haavojen ja akillesjännevammojen yhteydessä. Diagnosoimatta jää myös akuutteja vakavia sairauksia, kuten aivoinfarkteja ja aivoverenvuotoja.
Kirjoittajat näkevät, että turvallisuuden seuraaminen ja parantaminen edellyttävät vaaratapahtumien ja läheltä piti -tilanteiden aktiivista raportoimista. Raportoimisen lisäksi tulee kiinnittää huomiota vahinkojen taustasyihin sekä tunnistaa prosesseihin ja toimintakulttuuriin liittyviä tekijöitä, jotka voivat vaikuttaa vahinkojen syntymiseen.
– Suomessa on erinomaiset mahdollisuudet käyttää potilasvahinkoaineistoa potilasturvallisuuden parantamisessa ja sattuneista vahingoista oppimisessa.
