Menestystä, keksintöjä ja köyhyyttä
Lääkärin Suomi 100 -sarjan takana on neljä tohtoria.
Historioitsijat Samu Nyström, Oona Ilmolahti, Ilkka Levä ja Sari Aalto kirjoittivat sata juttua lääkäreistä Suomen hyvinvoinnin rakentajina.
Menestystä ja keksintöjä, mutta samalla köyhyyttä ja mahdollisuuksien puutetta. Näitä kaikkia mahtuu lääkärikunnan historiaan Suomen itsenäisyyden aikana, summaa historioitsija Oona Ilmolahti.
Lääkärilehden julkaiseman Lääkärin Suomi 100 -sarjan tekijät halusivat luoda laajan katseen taaksepäin.
– Paljon puhutaan, miten edistyneessä maassa olemme. Hirveästi ei tuoda esiin sitä, millainen kehitysmaa Suomi oli vuonna 1917. Kaikki tuli hitaasti, Ilmolahti sanoo.
– Maa oli syrjässä, välimatkat olivat pitkiä ja liikenneyhteydet huonoja, erikoissairaanhoitoa saivat vain kaupunkilaiset, ja tuberkuloosiluvut olivat Euroopan synkimpiä. Lääkäreitä oli vähän, eikä monella ollut varaa matkustaa ulkomaille oppia saamaan. Etenkin maaseudulla kansa suhtautui lääkäreihin epäluuloisesti, hän kuvailee.
Juhlavuoden ajan ilmestynyt sarja käsitti yhteensä sata juttua, jotka perustuvat pääosin Lääkäriliiton aineistoihin.
Tuttua ja kivaa
Sarjan tekijätiimiin kuuluu neljä tohtoria, joilta puuttuu reseptinkirjoitusoikeus. Kirjoittajien titteli on FT.
Aihepiiri oli tekijöille jo tuttu, sillä seitsemän vuotta sitten heiltä valmistui Lääkäriliiton satavuotishistoria Vapaus, terveys, toveruus – Lääkärit Suomessa 1910–2010. Sari Aalto jatkoi hanketta väitöskirjassa, joka tarkasteli medisiinarin ammattiin kasvamista ja hiljaista tietoa.
Itä-Suomen yliopistossa projektitutkijana työskentelevä Oona Ilmolahti sekä Helsingin yliopiston dosentit Samu Nyström ja Ilkka Levä ovat myös väitelleet historian alalta.
Sarjassa tekijät käsittelivät lääkärien historiaa monista näkökulmista. Aihepiirejä olivat työ, yhteiskunta, työmarkkinat, koulutus sekä yhteisö ja etiikka.
– Sarjaa oli tosi kiva tehdä, koska lääkärikunnan historiasta löytyy niin paljon erilaisia aiheita, Oona Ilmolahti sanoo.
"Lähelle on vaikea nähdä"
Sarja eteni kronologisesti vuosikymmen kerrallaan. Ilmolahden mukaan joidenkin aiheiden valinta oli helpompaa kuin toisten.
– Lähelle on vaikeampi nähdä, kun itse elää tätä aikaa. Osittain intuitiolla katsoimme, mikä tässä ajassa on keskeistä.
Tekijät miettivät paljon lääkäriyden jatkuvuutta ja muutosta. Moni asia on muuttunut, mutta toisaalta ydin eli potilaan kohtaaminen on pysynyt samanlaisena. Jokainen sukupolvi keksii samat asiat uudestaan, ja samat keskustelut toistuvat.
Sarja tuo esiin sen, että lääketieteen voittokulusta huolimatta kehitys ei ole aivan suoraviivaista. Joissakin asioissa mennään taaksepäin.
– Esimerkiksi ei voidakaan luottaa siihen, että tulehdukset pystytään pitämään kurissa antibiooteilla. Viimeistään HIV:n tultua alettiin tajuta, että tartuntataudit eivät häviä mihinkään, vaan ne ovat aina osa ihmisten elämää.
