Marja-Leena Laakso: Äidin ja lapsen kommunikointi ennustaa kielenkehitystä
Aivan pienten lasten kielellisten ongelmien tunnistaminen on ollut vaikeaa, koska normaaliinkin kielenkehitykseen mahtuu hyvin erilaisia kehityspolkuja. Osa puhumattomista kaksivuotiaista kirii muutamassa kuukaudessa ikätoveriensa tasolle, osa jää yhä enemmän jälkeen ikätasostaan.Jyväskylässä vuodesta 1993 käynnissä olleessa laajassa pitkittäistutkimuksessa selvitettiin yli kahdensadan lapsen esikielellisiä taitoja ja niiden kykyä ennustaa myöhempää kielellistä kehitystä. Siinä kehitettiin myös tutkimusmenetelmiä ongelmien havaitsemiseksi.
– Tutkimuksemme osoittivat, että jo yksivuotiaiden taidoissa on paljon vaihtelua, toteaa psykologian tohtori Marja-Leena Laakso Jyväskylän yliopistosta. Osa lapsista käytti yksivuotiaana paljon kommunikoivia eleitä, oli taitavia jakamaan tarkkaavuuttaan yhteisiin kohteisiin yhdessä vuorovaikutuskumppanin kanssa sekä hallitsi jo monia esittävän leikin taitoja. Puolitoista vuotta myöhemmin nämä lapset olivat pidemmälle edenneitä myös ymmärtävässä ja tuottavassa kielessään, ja heidän lauserakenteensa olivat kehittyneempiä kuin lapsilla, joilla oli puutteita taidoissaan jo yksivuotiaina.
– Kielen rakenteiden idut syntyvät sosiaalisessa vuorovaikutuksessa. Äidin kyky seurata, jakaa ja laajentaa lapsen kiinnostuksen kohteita sekä olla sensitiivinen lapsen viesteille olivat yhteydessä lapsen kehittyneisiin kielellisiin taitoihin. Äidin kyvyt taas olivat yhteydessä äidin korkeampaan koulutukseen sekä äidin ja lapsen yhteisten vuorovaikutushetkien määrään, toteaa Marja-Leena Laakso.
