Aivojen magneettistimulaatio on noussut aika ajoin esiin eräänä mahdollisena lääkeresistenttien depressioiden hoitomuotona. Viime syksynä se hyväksyttiin Yhdysvalloissa standardihoidoksi. Euroopassa menetelmä on tuttu, mutta hoitona sitä annetaan yleensä vain kliinisen tutkimuksen alaisena.

Ruotsissa asia sai juuri varovaisen myönteisen leiman, kun maan terveydenhuollon menetelmien arviointiyksikkö SBU määritteli, että vasemman otsalohkon magneettistimulaatio 2-5 viikon ajan tuo paremman tuloksen kuin lumehoito.

- Plaseboa parempi vaikutus on ollut tiedossa jo pitkään, sanoo ylilääkäri

Matti Holi

. Peijaksen sairaalassa aikuispsykiatrian poliklinikalla työskentelevä Holi alkoi tutkia magneettistimulaatiohoitoa ensimmäisten joukossa kymmenen vuotta sitten.

- Hoidolla on selvästi vaikutusta mielialaan, mutta sen optimaaliset parametrit ja stimulaatiopaikat ovat vielä tarkentamatta. Lisäksi potilas relapsoi herkästi hoitojakson päätyttyä.

Holi muistuttaa, että lääkeresistenttiä depressiota poteva henkilö on kuitenkin kiitollinen rajallisestakin avusta. Epileptisten kohtausten riski on oikeilla annoksilla häviävän pieni eikä hoidosta tiettävästi ole pidempiaikaisia haittavaikutuksia.

Ei korvaa sähköhoitoa

Ääniharhoista kärsiville skitsofreniapotilaille on annettu Kellokosken sairaalassa magneettistimulaatiohoitoa vuoden ajan. Heidän kohdallaan tilanne on sama: hyvää vaikutusta näyttäisi tulevan, mutta vaikutuksen kliininen merkitys on epävarma.

Holin mukaan magneettistimulaatiota voisi ajatella esimerkiksi depressiota sairastaville vanhuksille, joille ei haluta lisätä masennuslääkettä muun lääkityksen päälle.

- Potilaita voisi siirtyä jonkin verran sähköhoidosta magneettihoitoon ja magneettihoidolla voitaisiin ylläpitää sähköhoidon tuloksia, mutta siitä ei ole sähköhoidon täydelliseksi korvaajaksi.

Magneettihoidon tutkiminen on kohtalaisen vaikeaa muun muassa siksi, että potilaiden suuret odotukset saattavat luoda valtavan lume-efektin.

- Toisaalta verrokkiryhmän tulisi saada samanoloista stimulaatiota ja tuntemuksia. Lääkärin puolestaan on pakko tietää, kumpaa hoitoa hän antaa, joten menetelmällisesti tilanne on hankala.

Holi uskoo, että magneettihoidon laajempaa käyttöä varten tarvitaan vielä paljon tietoa. Monet potilaat saattaisivat saada siitä hyvän avun, mutta ihmelääkkeeksi magneettihoidosta ei hänen mukaansa ole. Laitteiden hinnasta hoidon käyttöönotto ei ole kiinni, niitä saa noin 30 000-40 000 eurolla.

Psykiatriyhdistyksellä ei ole kantaa magneettistimulaation hoitokäyttöön. Yhdistys nojaa ohjeistuksissaan Käypä hoito -suosituksiin.

Motoriikkatutkimuksen sivujuonne

Transkraniaalinen magneettistimulaatio (TMS) keksittiin 1980-luvulla, kun motorista aivokuorta haluttiin stimuloida diagnostiikkatarkoituksessa. Aivohalvauspotilaita tutkittaessa huomattiin TMS:n vaikuttavan positiivisesti potilaan mielialaan.

Lääkehoitoon reagoimattoman depression hoidossa TMS:ää annetaan sarjahoitona. Potilas saa nopeita, korkeataajuisia magneettipulsseja noin kymmenen minuuttia kerrallaan useana päivänä viikossa muutaman viikon ajan. Depression hoidossa stimuloidaan yleensä vasenta otsalohkoa. Potilas on hoidon aikana tajuissaan eikä tarvitse esilääkitystä. Hoito on kivutonta, tosin kovaäänistä.

TMS:n positiivinen hoitovaste on parhaimmillaan vain muutamia viikkoja. Yleisin sivuvaikutus on ohimenevä päänsärky ja lihassärky.

Hoidon vaikutusmekanismia depressioissa ei tunneta tarkkaan. On osoitettu, että sarja-TMS parantaa verenkiertoa ja aineenvaihduntaa, kasvattaa aivosoluja ja vaikuttaa erilaisiin välittäjäaineisiin.

Magneettistimulaatiota käsitellään myös sivuilla 1979-84.