Lähete laihdutusleikkaukseen kirjoitetaan usein potilaan pyynnöstä. Uhkaako lihavuuden hoidon kokonaisuuden miettiminen nyt jäädä leikkauksien saaman julkisuuden varjoon?

- Olen huolissani, että laihdutusleikkauksista ollaan tekemässä messiasta, joka ratkaisee koko lihavuusepidemian, lihavuustutkija, professori

Aila Rissanen

sanoo. Rissanen on HYKS:n lihavuustutkimusyksikön ja syömishäiriöyksikön lääkäri.

- Yksittäisille potilaille leikkaus on hyvä ratkaisu, mutta massojen ongelmia se ei ratkaise.

Rissasen mielestä nyt olisi oikea aika miettiä lihavuuden hoidon koko ketju alusta loppuun uudelleen.

- Lihavuuden hoito on Suomessa ihan levällään.

Hoitoon pääsy sattuman varassa

Lihavuusepidemian hoitoon olisi konsteja, mutta konservatiivisen hoidon järjestäminen on työläs urakka, johon tarvitaan monen eri alan toimijoita.

- Lievästikin ylipainoisella ihmisellä, jolla on motivaatiota, pitäisi olla aina mahdollisuus päästä terveyskeskuksen painonhallintaryhmään, HYKS:n endokrinologian osastonylilääkäri Timo Sane sanoo.

Tällä hetkellä tarjolla ei välttämättä ole mitään organisoitua hoitoa. Elintapaohjaus ja terveyskasvatus ovat pikemminkin hävinneet terveyskeskuksista viime vuosina.

Aila Rissanen arvioi, että pitäisi kehittää jatkumoita, joissa ylipainon aiheuttamiin ongelmiin puututtaisiin systemaattisesti varhaisessa vaiheessa ja suurimman riskin potilaita ohjattaisiin eteenpäin jatkohoitoihin.

- Nyt hoitoon pääsy on sattumanvaraista. Määrätään pillereitä lihavuuden aiheuttamien sairauksien hoitoon, mutta kunnollista elämäntapaohjausta on vaikea saada, Rissanen valaisee.

- Hoidon järjestys pitäisi muuttaa kokonaan!

Ehkäisystä olisi aloitettava

Tupakoinnin vastaisessa työssä ja sydän- ja verisuonitautien hoidossa on saatu hyviä tuloksia, kun on yhdistetty terveydenhuolto, valistus ja muut yhteiskunnalliset toimet.

- Keinot eivät välttämättä ole kalliita, Sane pohtii.

Hän painottaa, että kaikkia lihavuuden hoidon ja ehkäisyn osa-alueita on kehitettävä yhtä aikaa. Pelkästään leikkauksiin ei pidä lisätä voimavaroja.

- Jos ehkäisy ja lihavuuden hoito perusterveydenhuollossa onnistuvat hyvin, leikkauksien tarve vähenee, Sane summaa.

Lihavuuden ehkäisy ei ole terveydenhuollon yksityisomaisuutta. Laajimmillaan lihavuuden ehkäisyssä olisi aloitettava ruoan verotusratkaisuista ja kaupunkisuunnittelusta. Myös fyysisen ympäristön pitäisi kannustaa liikkumiseen.

Leikkaus ei yksin auta

Laihdutusleikkauksille on valtava kysyntä. Moni lähete kirjoitetaan nimenomaan potilaan omasta toiveesta. Potilaat saattavat kiertää monella lääkärillä lähetettä pyytämässä. Usko siihen, että laihdutusleikkaukset ratkaisevat ongelmat, on vahva.

- Potilailla on usein epärealistinen toive, että leikkaus korjaa vuosien väärät ruokailutottumukset, Sane pohtii.

Jopa 10-15 prosenttia leikatuista saavuttaa vuosien kuluessa lähtöpainonsa. Pienentynyt mahalaukku rajoittaa syötyjä määriä, mutta jäätelön ja suklaan kaltaisia energiapitoisia ruokia on usein helppo syödä. Moni leikattu jatkaa epäterveellisiä ruokatottumuksiaan.

- Leikkauksen jälkihoito seurantoineen ja ravitsemusohjauksineen on erittäin tärkeää, Sane painottaa.

Kolmannes saa komplikaatioita

Leikkaushoidot ovat lisääntyneet niin nopeasti, että hoidon kokonaisuuden miettiminen on vielä kesken.

- Ennen leikkausta tehtävät hoidot ja kartoitukset sujuvat tälläkin hetkellä monissa hoitopaikoissa hyvin, mutta jälkiseurantaa ei ole järjestetty kunnolla, Rissanen arvioi.

Onnistunut leikkaushoito vaatii pitkän seurannan. Varsinkin ensimmäiset kolme vuotta ovat potilaalle raskaita ja yhteiskunnalle kalliita. Kolmannes leikatuista saa eriasteisia komplikaatioita ja noin viidennes joutuu uusiin toimenpiteisiin leikkauksen jälkeen.

Myös leikattujen potilaiden kohdalla tarvitaan konservatiivisia hoitoja. Leikkaus ei poista ruokailutapojen muuttamisen ja liikunnan lisäämisen tarvetta.

- Jälkiseuranta on paljolti perusterveydenhuollon harteilla, eikä sitä taakkaa pidä lisätä suunnittelemattomasti, Rissanen painottaa.

Yhtenäiset leikkauskriteerit yksityisillekin

Myös jotkut yksityiset klinikat tekevät laihdutusleikkauksia.

- Tässä on hyvä sauma yksityiselle sektorille, mikäli he järjestävät hoidon kokonaisuudessaan vastuullisesta potilasvalinnasta hyvään jälkiseurantaan asti, Aila Rissanen kertoo.

Vaarana on, että syntyy klinikoita, jotka tekevät vain leikkauksen. Silloin komplikaatiot ja jälkiseuranta kaatuvat veronmaksajien niskaan.

- Se ei ole kenenkään etu, Rissanen painottaa.

Toinen ongelma on sellaisten potilaiden leikkaaminen, jotka eivät täytä leikkauskriteereitä. Jos vaikkapa syömishäiriöitä ei kartoiteta kunnolla ennen leikkausta, tuloksena voi olla isoja ongelmia - joiden hoito kuormittaa julkista terveydenhuoltoa.

- Yhteiskunnan pitäisi pistää tällaiselle toiminnalle tiukat suitset, Sane jyrähtää.

Kela ei toistaiseksi korvaa yksityisellä puolella tehtyjen laihdutusleikkausten kustannuksia.

Leikkauksia yhdeksässä sairaalassa

Laihdutusleikkauksia on tehty Suomessa viime vuosiin asti vähän. HYKS:ssä vielä muutama vuosi sitten vain joitain kymmeniä vuodessa.

- Se ei ole riittävästi kirurgien ammattitaidon ylläpitämiseksi eikä potilasjonon purkamiseksi, Sane kertoo.

Tänä vuonna leikkauksia tehdään HYKS:ssä parisataa, koko maassa 600-700.

- Suunta on oikea, Sane arvioi.

Laihdutusleikkaukset kuuluvat hoitoihin, joita sosiaali- ja terveysministeriö pyrkii keskittämään suurempiin yksiköihin. Laihdutusleikkauksia tehdään jatkossa yhdeksässä sairaalassa - viiden yliopistosairaalan lisäksi Vaasassa, Joensuussa, Lahdessa ja Porissa.

Tämän vuoden loppuun mennessä STM:n kiireettömän hoidon kriteereihin saadaan ehdot myös laihdutusleikkauksien tekemiselle.

- Samoja ehtoja pitää noudattaa kaikkialla, missä näitä leikkauksia tehdään, lääkintöneuvos

Jouko Isolauri

STM:stä painottaa.

Tutkimustietoa tarvitaan lisää

Timo Sanea harmittaa laihdutusleikkausten saama suuri julkisuus.

- Laihdutusleikkaukset ovat vallanneet median viime vuoden aikana. Ihan kuin takana olisi systemaattinen pyrkimys tuoda leikkauksille julkisuutta.

Sane painottaa, että on tärkeää edetä hallitusti. Hyviä tutkimuksia laihdutusleikkauksista on vähän. Tutkimuksia on kyllä tehty runsaasti, mutta ne ovat valtaosin innokkaiden lihavuuskirurgien tekemiä melko köykäisiä seurantatutkimuksia. Kovaa faktaa ei ole paljon.

Sanen mukaan nyt olisi tarpeen kerätä tietoa, seurata potilaita ja katsoa, miten jälkihoito saadaan järjestettyä. Tavoitteena on pystyä entistä paremmin ennustamaan ketkä hyötyvät leikkauksesta eniten.

- Kun nähdään, miten kokonaisuus toimii ja mihin resurssit riittävät, on aika pohtia miten paljon leikkausten määrää kannattaa lisätä, Sane summaa.

Finohta kartoittaa laihdutusleikkauksia

Terveydenhuollon menetelmien arviointiyksikkö Finohta on parhaillaan tekemässä arviointiraporttia sairaalloisen lihavuuden leikkaushoidosta. Arviointiraporttia valmistelevan työryhmän puheenjohtaja Antti Malmivaara kertoo, että raportissa arvioidaan laihdutusleikkauksien vaikuttavuutta, turvallisuutta ja kustannusvaikuttavuutta sekä laihdutusleikkauksiin liittyviä psykososiaalisia, eettisiä, organisatorisia ja lainsäädännöllisiä seikkoja. Raportin sisällöstä ei ole vielä saatavissa tietoa.

Elokuussa julkaistava arviointiraportti ei ole hoitosuositus, vaan laaja tutkimusnäyttö laihdutusleikkauksien eri osa-alueista. Se on tarkoitettu päättäjille päätöksenteon tueksi.

Kenelle leikkaus sopii?

Leikkaukseen sopivien potilaiden valinta on olennaista. Syömishäiriöiset, alkoholiongelmaiset ja psyykkisistä ongelmista kärsivät eivät sovi leikattaviksi. Potilaalla pitää olla merkittävä ylipaino - painoindeksi lähellä neljääkymmentä tai yli - ja konservatiivisia hoitoja on pitänyt tosissaan kokeilla.

- Potilaalla, joka on pystynyt laihtumaan tuntuvasti konservatiivisissa hoidoissa, mutta on hiljakseen vuosien saatossa lihonut uudestaan, on hyvä ennuste leikkauksen onnistumisessa, Timo Sane kertoo.

Se, että on onnistunut ennenkin laihtumaan kertoo, että pystyy sitoutumaan hoitotavoitteisiin. Jos konservatiivisista menetelmistä ei ole ollut mitään tulosta, on epävarmaa, pysyykö leikkauksenkaan avulla saavutettu laihtuminen.