Lääkärit puolustamassa tervettä ympäristöä (pääkirjoitus SLL 23/2001)
Hullun lehmän taudin leviäminen, suu- ja sorkkataudin seurauksena eläinroviot, Itämeren öljytankkerikatastrofi, ydinjätteiden kuljetukset, Yhdysvallat luopuu Kioton tavoitteista, siinä yhdelle viikolle riittämiin ympäristöön ja terveyteen liittyviä uutisaiheita. Nämä aiheet puhuttavat kaikissa yhteisöissä, missä liikummekin. Lääkäreiden asiantuntemukselle ja kannanotoille on nyt kysyntää ihmisen terveyden ja rakennetun ympäristön vuorovaikutukseen liittyvissä kysymyksissä.Peruskoulutuksensa pohjalta lääkäri ei pysty vastaamaan kaikkiin kysymyksiin ympäristön muutosten vaikutuksesta ihmisen terveyteen. Lääkärikoulutukseen liittyvä kriittinen kysymysten tarkastelu ja riskisuhteiden tärkeysjärjestykseen laittaminen ovat kuitenkin avuja, jotka helpottavat erilaisten ympäristöongelmien merkityksen arviointia. Monet lääkärit ovatkin aktiivisesti olleet mukana yhteiskunnallisessa keskustelussa, joka tähtää terveellisen ympäristön vaalimiseen.
Lääkäriliiton hallituksen asettama työryhmä, jossa kaikki lääkärijärjestöt, Suomen Lääkäriliitto, Suomen Hammaslääkäriliitto ja Suomen Eläinlääkäriliitto ovat olleet mukana, on valmistellut lääkärikunnan käyttöön Ihminen terveellisessä ympäristössä –oppaan. Kirjassa on saatettu ajan tasalle vuoden 1993 Ympäristöoppaan tiedot. Se pyrkii vastaamaan tavallisimpiin ympäristömuutosten aiheuttamiin kysymyksiin. Lisäksi kirja on hahmotellut tulevaisuuden kehitystarpeita, joita asiantuntijat toivovat kolmen lääkärijärjestön hallituksen vievän eteenpäin omissa yhteiskunnallisissa kontakteissaan.
Opas patistaa lääkärikuntaa myös tarkastelemaan oman toimintansa ympäristövaikutuksia. Näihin kysymyksiin on Suomessa kiinnitetty liian vähän huomiota. Toivottavaa olisi, että lääkärikunta kriittisesti arvioisi terveydenhuollon omien toimintojen ympäristövaikutukset ja sitä kautta pitkäaikaisvaikutukset myös ihmisen terveyteen. Terveydenhuollon normaalitoiminnot saattavat jo sinänsä jätteiden, kuljetuksen, lämmityksen ja vedenkulutuksen takia aiheuttaa ympäristökuormitusta. Lisäksi terveydenhuollon toimintaan liittyy poikkeuksellisissa tilanteissa toimintahäiriöitä, jotka voivat johtaa ympäristökuormitukseen. Ei ole yhdentekevää, mitä kertakäyttömateriaaleja ja missä määrin terveydenhuollossa käytetään. Niiden käyttöä tulisi tarkastella myös ympäristökuormituksen kannalta ja arvioida uudelleen mahdollisuudet kertakäyttömateriaalista luopumiseen.
Toivottavaa olisi, että terveydenhuollon laitoksissa käynnistettäisiin ympäristöohjelmien suunnittelu. Tulevina vuosina toivottavasti näemme jopa yksiköitä, jotka tavoittelevat ekologisen sairaalan tai ekologisen terveysaseman titteleitä. Terveydenhuollon ympäristökuormitusta tulisi seurata omilla mittareillaan ja raportoida vuosittain toiminnan ympäristövaikutuksista.
Ihminen terveellisessä ympäristössä –opas on lääkärikunnan saatavissa liiton toimistosta ja löytyy myös kotisivulta osoitteesta http://www.laakariliitto. fi/liitto/julkaisut/ymparisto/index.html. Oppaan tiedot antanevat perustan käydä ajankohtaista keskustelua ilmastomuutosten vaikutuksesta ihmisen terveyteen, energiahuollon valinnoista, elintarvikevalvonnasta ja sosiaalisen ilmaston myrkyllisyydestä.
Klas Winell
