Kun lääkäri joutuu kiusatuksi työpaikalla, kiusaaja on useimmiten oma esimies. Sukupuolinen ahdistelu tai häirintäkään eivät ole tuntemattomia ilmiöitä terveydenhuollon hierarkisissa työyhteisöissä. Yhteisöllisyyden puute jättää kiusatun lääkärin usein selviytymään yksin.

Lääkärit näkevät kiusaamista ja henkistä väkivaltaa työpaikoillaan harvemmin kuin muut akateemisesti koulutetut suomalaiset. Akavan työmarkkinatutkimuksen mukaan kiusaamista oli havainnut 35 prosenttia kuntien palkkalistoilla olleista lääkäreistä.

Akateemisista aloista eniten kiusataan seurakunnissa. Peräti 53 prosenttia kirkon palveluksessa olevista akateemisista oli havainnut työpaikallaan kiusaamista tai henkistä väkivaltaa.

Terveyskeskukset ja sairaalat muodostavat työyhteisöjä, joissa kiusaamisen ja henkisen väkivallan kuva on aivan toisenlainen kuin muilla akateemisilla työpaikoilla.

Lääkärin kiusaaja on poikkeuksellisen usein esimies, kertoo Akavan kyselytutkimus vuodelta 2006. Lähes kaksi kolmesta kiusaustapauksesta paljastuu esimiehen taholta tulevaksi kiusanteoksi.

Joka viides lääkäriä kiusaava on potilas.

Myös kiusaamisen muodot ovat lääkärin työssä poikkeavia. Liki puolet kiusaamisesta on suullista tai kirjallista uhkailua, mikä muilla aloilla on selvästi vähäisempää. Kiusaaminen voi olla myös lääkärin työn vaikeuttamista tai loukkaamista. Tämä henkisen väkivallan muoto on kaikkein yleisintä muilla akateemisilla aloilla.

Lääkärit joutuvat myös kokemaan työtovereiden välistä epätervettä kilpailua.

Sukupuoli ei suojaa ahdistelulta

Viime aikoina julkiseen keskusteluun noussut sukupuolinen häirintä ja ahdistelu eivät ole tuntemattomia lääkäreiden keskuudessakaan.

Itse asiassa Akavan kyselyn mukaan seksuaalinen ahdistelu on akateemisista aloista toiseksi yleisintä juuri lääkärien keskuudessa. Peräti kahdeksan prosenttia kiusaamista kohdanneista oli kokenut nimenomaan sukupuolista häirintää tai ahdistelua.

Akavalaisista aloista pahin tilanne on seurakunnissa, joissa useampi kuin joka neljäs työntekijä oli joutunut ahdistelluksi.

Kuka lääkäriä sitten sukupuolisesti ahdistelee?

- Lääkärivastaajien joukko tutkimuksessa oli sen verran pieni, ettei liian vahvoja yleistyksiä kannata tehdä, korostaa Akavan tutkija

Ulla Aitta

.

- Sen sijaan mielenkiintoista on se, että akavalaisissa ammateissa naiset ja miehet ovat lähes yhtä usein sukupuolisen häirinnän kohteena. Akateemisesta miehestäkin voi siis tulla ahdistelun uhri, Ulla Aitta huomauttaa.

Yhteisöllisyyden puute sallii kiusaamisen

- Lääkärit ovat usein pätkätyöläisiä eivätkä viranhaltijoita. Kun töihin tullaan "vain käymään", jää yhteisöllisyys syntymättä. Tämä vahvistaa meille muutenkin ominaista "puuttumattomuuden ilmapiiriä", sanoo Kuntaliiton hallintoylilääkäri

Liisa-Maria Voipio-Pulkki

.

- Kun työyhteisössä asiat sujuvat, tämä mentaliteetti toimii, mutta ongelmien ilmaantuessa ihmiset jäävät yksin, Voipio-Pulkki toteaa.

Yksin jäävät niin kiusattu, kiusaaja kuin kriisiä vierestä seuraavat työntekijät. Kenellekään ei synny kokemusta, että "yhdessä kannatellaan" työyhteisö kriisin läpi.

Sukupuolinen ahdistelu on kiusaamisen ja vallankäytön yksi muoto. Liisa-Maria Voipio-Pulkki lausuu ääneen sen, mistä on mieluummin vaiettu.

- Kyllähän takavuosina "tiedettiin" tapauksia, joissa etenemistä oli edesauttanut ylilääkärin "miellyttäminen". Yleisintä on varmasti ollut tiettyjen klinikoiden ronski kielenkäyttö, jota piti vain sietää. Avoimuuden lisääntyminen ja lääkärikunnan naisistuminen ovat onneksi hävittäneet tätä kulttuuria.

- Terveydenhuollon rajut muutospaineet ja potilasvahinkotilanteiden selvittely tuottavat tällä hetkellä pahimmat henkilöristiriidat työpaikoilla, huomauttaa Voipio-Pulkki.

Kiusaamisen kasvot voivat olla terveydenhuollossa erittäin monisärmäiset. Vaikka tutkimusten mukaan lääkäriä kiusaa useimmin esimies kuin alainen, Liisa-Maria Voipio-Pulkin mukaan myös esimiehet voivat joutua kiusatuiksi käyttäessään normaalia esimiesvaltaa.

Päivi Räsänen on kohdannut ahdistelua sairaalassa, muttei eduskunnassa

Kansanedustaja ja lääkäri

Päivi Räsänen

sanoo, että lääkärin etiikka suojaa yleensä potilaita paremmin kuin kollegoja lääkärin epäasialliselta käytökseltä. Alistamista ja kiusaamista esiintyy koulutuksesta ja sukupuolesta riippumatta - jos se sallitaan. Räsänen sanoo, ettei ole eduskunnassa kohdannut sukupuolista häirintää, mutta sairaalamaailmassa ilmiö ei jäänyt tuntemattomaksi.

- Amanuenssiaikoina eräässä klinikassa oli miesylilääkäri, jonka maneereihin kuului käpälöinti ja ehdottelu. Minuun hän ei käynyt käsiksi, mutta ehdotti kyllä yöllistä kohtaamista. Olin aiemmin ollut itse todistamassa, miten tämä ylilääkäri kävi käsiksi erään nuoren naistyöntekijän rintoihin, kertoo Räsänen.

- Ei siitä ehdottelusta minulle mitään traumaa jäänyt; olin nuori ja kovasti rakastunut tulevaan mieheeni. Lähinnä minua säälitti ja hävetti tuon ahdistelijan puolesta, että miten hän saattoi kuvitella minun olevan hänestä tippaakaan kiinnostunut, kertoo Räsänen.

Räsänen sanoo jälkeenpäin eniten miettineensä sitä, miksi tuollaisen käytöksen annettiin klinikassa jatkua vuosi vuoden jälkeen. Hän ei usko, että nykyaikana tällainen jatkuva ahdistelu olisi edes mahdollista; ihmiset uskaltavat viimein puhua epäasiallisesta käytöksestä.

- Olennaista on, että ahdistelun sattuessa työntekijä tietää, kehen ottaa yhteyttä ja että asioiden käsittelyyn on työpaikalla selkeä ohjeistus. Tuolloin 80-luvulla en olisi edes tiennyt, mitä tehdä, jos olisin uskaltanut ottaa klinikan tapahtumat puheeksi, Niin, ja olisiko kukaan ottanut minua vakavasti? Päivi Räsänen miettii.

"Olen saattanut itsekin syyllistyä sovinistisiin lausuntoihin"

Suomen Lääkärilehti kysyi sairaanhoitopiirien johtajaylilääkäreiltä näkemyksiä sukupuolten välisestä tasa-arvosta ja sukupuolisesta häirinnästä.

Vastanneet johtajaylilääkärit suhtautuivat asiaan selvästi vakavasti, ja monissa sairaanhoitopiireissä asiaan on jouduttu myös käytännössä paneutumaan esimerkiksi valitusten takia. Kaiken kaikkiaan johdon tietoon tulleita tapauksia on ollut isoissakin piireissä vain muutamia vuosittain.

- Suuressa työyhteisössä tulee aina esille ristiriitatilanteita liittyen vallan käyttöön, sanoo Vaasan sh-piirin johtajaylilääkäri Tapani Keistinen.

- Nämä tilanteet eivät ole liittyneet sukupuoliseen häirintään, vaan enemmän vallan käyttöön. Ongelmiin on pyritty löytämään talon sisäiset ratkaisut, mutta joskus tilanne on rauennut vasta kun jompi kumpi on hakeutunut toiseen työpaikkaan, Keistinen kertoo.

On myös sairaaloita, joissa tasa-arvovalituksia tai häirintää ei ole tai se ei ainakaan ole tullut tietoon.

Useimmat sairaanhoitopiirien johtajaylilääkärit suhtautuvat luottavaisesti siihen, että sairaaloiden ilmapiiri on riittävän avoin käsittelemään kiusaamista tai häirintää. Monessa piirissä on jopa ajantasaistettu tasa-arvosuunnitelma. Pohjois-Savossa väkivaltaa koskeva ohjeistus sisältää Jorma Penttisen mukaan myös seksuaalisen häirinnän nollatoleranssin.

- Arvioimme suunnitelman toteutumista vuosittain, kertovat muun muassa Seppo Kivinen HUS:sta ja Esa Ahonen Kainuun maakuntayhtymästä.

Juha Kursu Länsi-Pohjasta ja

Antti Turunen

Pohjois-Karjalasta kertovat tasa-arvoisuutta ja henkilöristiriitoja käsiteltävän yhteistyötoimikunnassa.

Heikki Pylkkänen

Itä-Savosta huomauttaa, että tarvittaessa asia viedään myös johtoryhmään ja yhtymähallitukseen.

Matti Lehto Pirkanmaalta arvioi tasa-arvoisuuden toteutuvan paremmin ja sukupuolesta johtuvan vähättelyn hävinneen, kun naisilla on nykyisin vahva edustus "korkeimmassakin johdossa".

Sairaanhoitopiirien johtaylilääkärit pohtivat myös nimettöminä tasa-arvoon ja sukupuoliseen häirintään liittyviä kysymyksiä. Maan 20 johtajaylilääkäristä naisia on vain kaksi, joten näkökulma on miehinen. Myönsipä eräs johtajaylilääkäri saattaneensa joskus itsekin syyllistyä "sovinismiin ainakin kielenkäytön osalta".

- "Käytävillä" puhutaan silloin tällöin tavalla, joka ainakin kielenkäytöltään ja asenteiltaan täyttää toisen sukupuolen aliarvioinnin tai halveksinnan merkit. Ilmapiiri terveydenhuollossa on ollut perinteisesti joko liian suojeleva tai puuttumaton, mikä on väärää kollegiaalisuutta, samainen johtajaylilääkäri pohti.

Ylilääkärit toivat esille ilmiön, johon myös Kuntaliiton hallintoylilääkäri Liisa-Maria Voipio-Pulkki puuttui. Ahdistelun ja kiusaamiseen tiliin voidaan panna asioita, jotka kuuluvat normaaliin työnjohtoon, mutta eivät miellytä johtamisen kohdetta.

- Eiköhän ole niin, että miesten naisiin kohdistama alistaminen ja halveksinta on sukua rasismille, pohti eräs toinen miesylilääkäri. Hän toivoisi näkevänsä tutkimustietoa siitä, mitä mieltä naisten solvaamisesta tai lähentelystä kiinni saadut miehet ovat mustista, islamilaisista tai romaaneista. Pykäliä paremmin alistamiseen voisi ylilääkärin mielestä purra yleisen suvaitsevaisuuden lisääntyminen.