Enää ei vain äimistellä, kuinka nuori voi tappaa. Nyt halutaan tietää miksi.

Jokelan koulusurmat seitsemäntenä marraskuuta asettivat lasten ja nuorten oikeuspsykiatrian professori Susan Baileyn luennot uuteen valoon Tampereella pidetyillä Suomen alaikäisten oikeuspsykiatrian yhdistyksen, EFCAPin koulutuspäivillä. Lancashiren yliopistossa työskentelevä professori luettelee useita riskiryhmiä, joihin kuuluvista nuorista jotkut saattavat turvautua vakavaan väkivaltaan.

- Kaikki henki-, väkivalta- tai seksuaalirikoksen tekevät nuoret eivät kuitenkaan palaudu diagnooseissa näihin ryhmiin. Toisaalta uusimmat tutkimukset osoittavat, että jotkut näistä alaikäisistä voivat kuulua jopa useampaan riskiryhmään, Susan Bailey sanoo.

Bailey painottaa, että vaikka aikuisuus olisikin saavutettu ikävuosissa, saattaa ihmisen persoonallisuus olla vielä varhaisessa kehitysvaiheessa.

- Nuori osaa surffailla internetissä, mutta häneltä saattaa puuttua taito, jolla suodattaa netin vääristynyttä maailmankuvaa. Tämä on teknologisen kehityksen hinta, Susan Bailey pahoittelee.

Hän toivoo, että tuomioistuimissa otettaisiin huomioon myös se, missä vaiheessa nuoren henkinen kasvu on.

Miksi nuori sitten voi päätyä tappamaan?

- Hyvin tunnetun ja tunnistetun riskiryhmän muodostavat ei-sosiaaliset nuoret, jotka käyttävät päihteitä ja/ tai kaveeraavat muiden kaltaistensa kanssa. Joidenkin riskinuorten perheet ovat puolestaan osoittautuneet toimimattomiksi. Nuori voi myös päätyä tappamaan epätoivoissaan jonkin aiemmin tekemänsä lievemmän rikoksen vuoksi.

Erityisen järkyttävinä Bailey näkee tapaukset, joissa lapset tappavat yhdessä toisen lapsen kanssa. Heidän luonteenpiirteensä muodostavat myrkyllisen seoksen. Tapauksiin liittyy usein toisten lasten sieppauksia.

Bailey korostaa, että nuoret ja lapset ovat toki jo pitkään nähneet väkivaltaa esimerkiksi televisiosta, mutta internet kasvattaa riskiä entisestään.

- Tietyt ulottuvilla olevat internetsivustot tarjoavat järjestelmällisiä ohjeita siitä, kuinka toteuttaa väkivaltaisia ja sadistisia tekoja. Internet saattaa ajaa sosiaalisesti eristäytyneet henkilöt äärimmäisyyksiin, Bailey sanoo.

- Nämä henkilöt näkevät asiat toisin, mutta he eivät välttämättä ole henkisesti sairaita. He eivät vain koe olevansa osa perhettä tai tätä maailmaa.

Ainoa tie ulos

Viime vuosina on noussut esiin uusi riskiryhmä. Siihen kuuluvat nuoret ovat ujoja ja tuntevat olonsa epämukavaksi. Heillä vaikuttaisi olevan tietty ärsykepiste:

- Asia, joka ei ole ollut kohdallaan, on pysynyt poissa ajatuksista pitkän aikaa, mutta yhtäkkiä jokin nostaa sen taas pintaan. Nuori yrittää korjata vääryyttä tavalla, jota kauhistellaan. Teon jälkeen nuori saattaa tappaa myös itsensä. Ihan kuin nämä henkilöt kokisivat heidän päivänsä koittaneen, Bailey sanoo.

Yhdysvalloissa tällaisia tapauksia profiloitiin jo 1980-luvulla. Siellä näitä nuoria kutsutaan "kyynisiksi ujoiksi".

- Lisäksi nuori saattaa ajatella, että hän on muita parempi. Hän kuluttaa aikansa strategioiden hiomiseen. Hän pelaa lauta- tai videopelejä. Tällaisista nuorista kuitenkin vain hyvin pieni osa lopulta toteuttaa kauhistuttavan suunnitelmansa.

Bailey on huolissaan myös alaikäisistä, jotka vaikuttavat täysin tunteettomilta.

- Heidän tunnistamisensa hyvin varhain on äärimmäisen tärkeää, koska joistakin heistä saattaa kehittyä jopa sarjamurhaajia. Yhdysvalloissa poliisi on havainnut, että sarjamurhaajat tekevät usein myös muita rikoksia. Tämä huomio on auttanut poliisia kehittämään profilointia.

Tiedetään, että useat sarjamurhaajista ovat ryhtyneet tappamaan jo nuoruusiässä. Ongelma on siinä, että nämä henkilöt saatetaan nähdä usein terroristeina tai uskonnon marttyyreinä, mitä taas kouluiskujen tekijät eivät ole.

- Nuoret tappajat saattavat syventyä "ongelman korjaamiseen" samalla intensiteetillä kuin terroristit, mutta heitä motivoivat eri asiat, Susan Bailey toteaa.

- Ne jotka käyvät koulua ja kohdistavat myös iskunsa sinne, kokevat sen ainoaksi tieksi ulos. He haluavat kertoa maailmalle, että he ovat tärkeitä ja merkittäviä. Tuhoamalla asioita, jotka heitä häiritsevät, he yrittävät helpottaa oloaan, Bailey kiteyttää.

Parhaillaan kehitellään psykiatrisia työkaluja, joilla tappamiseen kykenevien nuorten tunnistaminen helpottuisi.

Koulusurmaaja sai haluamansa

Bailey toivoo, että Jokelan tragediasta voitaisiin ottaa opiksi. Tärkeää on, että mielenterveyden ammattilaiset ja opettajat tiivistäisivät yhteistyötään. Koulupsykologeja ja -kuraattoreja tarvittaisiin lisää.

Myös koulukiusaamista tulee ehkäistä laaja-alaisilla ohjelmilla. Susan Bailey muistuttaa, että kiusaamisen ehkäisemisen lisäksi meidän on syytä pohtia, mistä siinä on oikein kysymys. Pitää miettiä, millä perusteilla joku valitaan kiusattavaksi.

- Näitä asioita tulisi käsitellä enemmän esimerkiksi terveysopin tunneilla, hän sanoo.

Bailey pyytää myös laittamaan asiat laajempaan perspektiiviin, vaikka se onkin Jokelan tapahtumien jälkeen hankalaa.

- Journalistien on tiedettävä vastuunsa. On harmi, että Jokelan koulusurmaaja sai tavallaan haluamansa, kun hänen viestinsä pääsi sellaisenaan niin moneen viestimeen.

Lääkäreiden tulee puolestaan jatkossakin luottaa psykologisten menetelmien lisäksi vaistoihinsa.

- Kokemuksen myötä kehittyy sellainen antenni, joka auttaa havaitsemaan, jos kaikki ei ole kohdallaan. Kannattaa kysyä, vaikka nuori sitä oudoksuisikin. Monet näistä nuorista haluavat tulla huomioiduiksi, vaikka heidän käytöksensä ei siitä kertoisikaan.

Rajoituksia ennemmin väkivaltaviihteelle

Jokelan koulusurmat ovat ajaneet jotkut kyseenalaistamaan jopa lukion filosofianopetuksen. Tampereen yliopistollisen keskussairaalan nuorisopsykiatrian vastuualueen johtaja

Riittakerttu Kaltiala-Heino

ei koe filosofiaa uhkaksi. Sen sijaan hän toivoo, että väkivaltaviihdettä rajoitettaisiin, ja esimerkiksi elokuvien ikärajoja nostettaisiin. Myös nuorten pääsy provokatiivisille internetsivustoille tulisi estää.

- Perustelu, että emme voi rajoittaa väkivaltaviihdettä, koska emme kykenisi sitä valvomaan, kuulostaa hampaattomalta. Asenteita voi muokata rajoitusten avulla ja tästä on hyviä esimerkkejä - esimerkiksi turvavöiden käyttö on nykyään hyvin yleistä ja nuorten tupakointikin on vähentynyt.

Kynnyksen madaltaminen nuorten oikeuspsykiatrian yksiköihin ei sen sijaan saa kannatusta Kaltiala-Heinolta. Hän toimii ylilääkärinä EVA-yksikössä, joka on erityisen vaikeahoitoisten alaikäisten tutkimus- ja hoitoyksikkö Tampereella ja toinen Suomen alaikäisten oikeuspsykiatrian yksiköistä. Nuoret siirretään sinne joko toiselta lapsi- tai nuorisopsykiatriselta osastolta tai lastensuojelusta.

EVAssa on kaksitoista vuodepaikkaa. Sen asiakkaiden keski-ikä on 15 vuotta. Nuorimmat hoitoa saavat ovat 11-vuotiaita. Yksikköön lähetettävät alaikäiset kärsivät aggressiivisista käytöshäiriöistä. Heillä on useimmiten takanaan väkivalta- tai seksuaalitekoja. Suurin osa heistä on poikia.

EVAssa ei ole päivystystä. Yksikön ylilääkäri korostaa, että noin kolmen kuukauden mittaisena pysyneen jonon ohi otettaisiin potilas korkeintaan hätätapauksessa, jos nuori on tehnyt jotakin hyvin vakavaa ja on psykoottinen.

- Suomalaisten nuorten hyvinvointia ei paranneta lisäämällä erityistason palveluita, vaan perustasoa kehittämällä, korostaa Kaltiala-Heino.

Hän yhtyy vaatimuksiin, että kouluterveydenhuoltoon pitää saada enemmän henkilökuntaa; terveydenhoitajia ja lääkäreitä.

- Tämä on lääkäreille tietysti edunvalvontakysymys. Kuinka saada koululääkäreiden virat samalle viivalle muiden pestien kanssa? Lisäksi lääkäreiden tulisi saada lisäkoulutusta.

Kaltiala-Heinon mukaan erikoissairaanhoidon nuorisopsykiatrian konsultointi oikeastaan edellyttäisi sitä, että kouluihin saataisiin toimivia terveydenhuoltoammattilaisten tiimejä.