Kesäaikaan ristivetoisin tuntein (pääkirjoitus SLL 25-26/2001)

Lääkäreille päällimmäiseksi muistoksi alkavasta kesästä jää varmasti lakkomme, jonka jatkumista yli kesän ei estä enää mikään. Alun toistakymmentä ensimmäistä lakkoviikkoa ei kypsyttänyt kumpaakaan osapuolta vielä siinä määrin, että työrauhan hintana olevissa vaatimuksissa olisi tapahtunut merkittävää lähentymistä, mikä puolestaan olisi mahdollistanut valtakunnansovittajalle sovintoehdotuksen tekemisen. Neuvotteluissa jäädään vanhoihin poteroihin kesän ajaksi. Käytännössä työnantaja laajentaa omalta osaltaan lakkoa kesälomasulkemisillaan vielä tiukemmaksi kuin se konsanaan on Lääkäriliiton toimenpitein tähän saakka vielä ollut.

Lääkäreiden puolelta lakko on sujunut ja sujuu varmasti suunnitellulla tavalla myös kesäaikana. Yksikään potilas ei ole lakon takia joistakin propagandistisista vastaväitteistä huolimatta jäänyt tarvitessaan ilman välitöntä lääkärinapua. Lakko-organisaatio ja lakossa olevat lääkärit ovat toimineet kurinalaisesti. Ylimääräiset jäsenmaksut on maksettu. Lakon pitkittyminen on myös lääkärien kannalta huono asia, mutta kun tälle tielle keväällä jouduttiin, asiat viedään kunniakkaaseen päätökseen. Lääkäriliiton hallitus onkin kutsumassa valtuuskuntaa koolle heti elokuun alkupuolella. Kokouksen tarkoitus on miettiä yhdessä kesän jälkeistä tilannetta ja sen edellyttämiä jatkosiirtoja meneillään olevassa työtaistelussa.

Lakko on tuonut esille yhden terveydenhuoltojärjestelmämme tylyimmistä piirteistä. Juhlapuheissa kaikki vakuuttavat, että työntekijöistä huolehtiminen, heidän kannustamisensa, riittävä palkka ja kaikki muut ns. hyvät asiat ovat erityisesti hoitoaloilla tärkeitä toiminnan tuloksellisuuden kannalta. Jokaiselle on viimeistään nyt selvää, että terveydenhuollon toiminnasta ja sen tulosvastuusta irti kytketylle palkkaneuvottelujärjestelmälle näyttää kuitenkin olevan mahdollista ajaa terveydenhuolto täyteen kaaokseen. On selvää, että elämä terveydenhuollossa ei jatku syvimpien lamavuosien eväillä. Se on tajuttava niin asukkailleen terveyspalvelujen järjestämisvastuussa olevissa kunnissa kuin niiden luomassa palkkaneuvottelujärjestelmässä. Terveydenhuoltoon on panostettava tässä maassa suurempi osa ns. yhteistä hyvää kuin viime vuosina on tehty. Ilman tätä puheet toimivasta terveydenhuollosta ovat pelkkää suun pieksämistä.

Lehden toimituksessa on eletty sangen hektinen vuosi. Aloimme julkaista Lääkärilehteä kerran viikossa runsas vuosi sitten. Toimituspolitiikkaa reivattiin samalla uuteen uskoon lisäämällä terveyspoliittista tiedottamista ja lehden ajankohtaisuutta. Toimitukselle alkuvaiheessa muutoksen läpiviemiseksi osoitetut lisäresurssit olivat minimaaliset. Nyt vuosi ja kolme kuukautta ”uutta aikaa” eläneenä voimme toimituksessa huokaista helpotuksesta: lehden aikataulu ei ole toimituksellisista syistä kertaakaan pettänyt. Teknisen onnistumisen lisäksi olemme saaneet myös lehden uudesta sisällöstä ja ulkoasusta runsaasti myönteistä palautetta.

Panostaaksemme entistä enemmän Lääkärilehden käyttökelpoisuuteen lääkärin arkityön apuvälineenä lehteen perustettiin lääketieteellisen päätoimittajan toimi, joka on täytetty kesäkuun alusta. Tämä panostus alkaa näkyä lehden laadussa ja sisällössä viimeistään syksyllä.

Lehti siirtyy parin kuukauden mittaiseen kesäaikaan ristivetoisin tuntein. Mahdollisuus, että lääkärien työtaistelu jatkuisi vielä pitkälle syksyyn, on realiteetti, jonka kanssa on elettävä myös kesällä. Lehti on osaltaan mukana tässä ammattikuntamme työtaistelussa. Toisaalta uskomme vakaasti, että linjauksemme lehden ”rauhanaikaisen” sisällön ajankohtaisuuden ja medisiinisen sisällön kohentamiseen ovat olleet oikeaan osuneita ja että tätä tietä on hyvä jatkaa. Mutta hommassa kuin hommassa kesän mahdollistama pieni arkirutiineista irrottautuminen on hyödyllinen. Toivomme sitä myös lukijoillemme.

Taito Pekkarinen