Itsemurhien ehkäisyprojektista tilinpäätös
Itsemurhakuolleisuus on Suomessa vähentynyt vuodesta 1987 vuoteen 1996 jatkuneen valtakunnallisen itsemurhien ehkäisyprojektin kaudella 9 %. 1990-luvun aikana vähennystä oli 18 %: vuoden 1990 huippuluvuissa itsemurhia tehtiin 100 000 asukasta kohti 30,3 mutta vuonna 1996 (tuorein tilasto) luku oli 24,3. Väheneminen koskee miesten itsemurhia, sillä naisten itsemurhakuolleisuus on pysynyt jokseenkin ennallaan; naisten osuus itsemurhan tehneistä on viidenneksen luokkaa. Erityisesti nuorten miesten itsemurhakuolleisuus on Suomessa poikkeuksellisen suuri. Joka neljäs itsemurhan tehneistä on alle 35-vuotias mies.
Itsemurhat Suomessa 87 -tutkimusprojektista liikkeelle lähtenyt, ensin vuonna 1992 strategiaksi muotoutunut ja sitten vuoteen 1996 asti toteutettu itsemurhien ehkäisyprojekti on nyt saatu päätökseen loppuarvioita myöten. Vaikka asetettua 20 %:n vähenemistavoitetta ei saavutettukaan, maailman ensimmäinen tämänlaajuinen projekti saa kansainväliseltä arviointiryhmältä myönteisen palautteen: kehitys on oikeansuuntaista. Yleisesti maailmassa itsemurhakuolleisuuden suunta on WHO:n tilastojen mukaan ollut 90-luvulla nouseva. Kaikkiaan maailmassa tehdään itsemurhia miljoona vuodessa.
Tarkkaa syytä suomalaisten itsemurhien vähenemiseen ei voida osoittaa, ja siksi projektiakin arvioidaan tässä suhteessa varovasti.
- Ehkä kuitenkin voi sanoa, että ainakin olemme torjuneet kehityksen, joka on tapahtunut muualla, sanoo ylijohtaja Jarkko Eskola sosiaali- ja terveysministeriöstä.
Suomi on kuitenkin edelleen itsemurhatilastoissa länsimaiden kärjessä ja kaiken kaikkiaan sijoitus on yhdeksäs. Suurin itsemurhakuolleisuus on Liettuassa ja suomalaisten edellä tilastoissa ovat lisäksi venäläiset, latvialaiset, virolaiset, valkovenäläiset, unkarilaiset, srilankalaiset ja slovenialaiset.
Ehkäisyohjelman pääteemoja olivat mm. itsemurhaa yrittäneen ihmisen hyvä hoito, alkoholin ongelmakäyttöön puuttuminen, elämänkriiseissä tukeminen ja nuorten miesten syrjäytymisen estäminen; masennuksen tunnistamista ja hoitoa käsittelee erikseen vielä jatkuva Mieli maasta -projekti. Työmuotoja olivat kriisityön organisointi, asiakastyön kehittäminen ja koulutus.
Projekti saavutti laajalti yhteiskunnallisten palvelujen ns. kontaktialoja. Projektin johtaja kehittämispäällikkö Malla Upanne Stakesista arvioi, että itsemurhien ehkäisytyöhön osallistui 43 % näiden alojen palveluista, yli 2 000 yksikköä ja lähes 100 000 työntekijää. Aktiivisimpia olivat terveydenhuolto, sosiaalitoimi ja kirkko, ja merkittävää yhteistyötä saatiin aikaan myös mm. koulun ja puolustusvoimien kanssa. Eri toimijat hakivat omalle alalleen tyypillisiä keinoja itsemurhien ehkäisytyöhön. Tärkeimmäksi alueeksi nousi puuttuminen elämän kriisitilanteisiin.
- Ohjelmalla on haluttu vaikuttaa eri alojen normaaliin käytäntöön, sanoo Malla Upanne.
- Kontaktialoilla jokainen työntekijä on itse oma työkalunsa. Voimavarat ovat olemassa ja projektissa on rohkaistu niiden käyttöönottoon.
Projektin vahvuuksiksi arvioidaan ennen kaikkea sen tuottamia yhteistyömalleja ja itsemurhan tuomista laajaan yhteiskunnalliseen keskusteluun. Ruotsalaisen professori Jan Beskowin johtama kansainvälinen arviointiryhmä kiittää eri toimijaryhmille suunnattuja työkirjoja ja toteaa, että ne ansaitsisivat tulla käännetyiksi muillekin kielille. Yksi tärkeä tulos on itsetuhokäyttäytymisen laajamittaisen tutkimuksen edistäminen: kansainvälisiä tieteellisiä julkaisuja on kertynyt yli 100, väitöskirjoja 15 ja muita opinnäytetöitä saman verran. Huolena arviointiryhmällä on ehkäisytyön jatkuvuuden turvaaminen ja erityisesti vanhusten itsemurhien ehkäisystrategioiden kehittäminen.
Professori Jouko Lönnqvist Kansanterveyslaitokselta korostaa, että tutkimusta tarvitaan jatkuvasti, sillä itsemurhatilannekin muuttuu. Esimerkiksi tällä vuosikymmenellä ovat myrkytysitsemurhat lisääntyneet. Naisista joka toinen ja miehistä joka neljäs on tehnyt itsemurhan myrkyttäytymällä. Lönnqvist arvelee, että tämä saattaa heijastaa lääkkeiden saatavuuden paranemista.
