Sikiökuolleisuus johtuu usein istukan pienestä koosta.

Nykyteknologian avulla istukan kokoa on vaikea määrittää, mutta nyt Yalen yliopiston tutkijaryhmä on onnistunut kehittämään yhtälön, jonka avulla kaksiulotteisella kaikukuvauksella tutkitun istukan koko voidaan arvioida oikein lähes 90 % tarkkuudella. Tutkimus on julkaistu American Journal of Perinatology -lehdessä.

Tutkimusta johtanut Harvey J. Kliman totesi, että raskauden myöhäisvaiheessa tapahtuneet keskenmenot olivat usein yhteydessä istukan pieneen kokoon. Hän arveli, että myös istukan kasvua voitaisiin seurata raskauden aikana.

Kliman kehitti matemaatikkoisänsä Merwin Klimanin avulla yhtälön, jossa käytettiin istukan maksimaalisia leveyttä, pituutta ja tiheyttä. Tutkimusryhmä vertasi kehittäämänsä suuretta, juuri ennen synnytystä arvioitua istukkatiheyttä (Estimated Placenta Volume, EPV), istukan synnytyksen jälkeiseen painoon.

– Tutkimuksessamme osoitimme, että yhtälö ennusti istukan todellisen koon noin 89 % tarkkuudella, Kliman sanoi Yalen yliopiston julkaisemassa tiedotteessa.

Normatiiviset käyrät

Menetelmä toimii Klimanin mukaan parhaiten toisella raskauskolmanneksella ja viimeisen kolmanneksen alussa.

Vahvistaakseen tutkimustuloksensa ryhmä keräsi EPV-tietoja myös muualta maailmasta luodakseen normatiiviset käyrät, joiden avulla lääkäri voi arvioida, onko istukka normaali, liian pieni tai jopa liian suuri.

– Toivon, että EPV-testistä tulee raskaana oleville naisille tehtävä rutiinitutkimus, Kliman sanoi.

Toistaiseksi ei tunneta keinoja, joilla liian pientä istukkaa voitaisiin kasvattaa. Raskauksia, joissa istukka on liian pieni, voitaisiin kuitenkin seurata tarkemmin, kunhan istukan pieni koko olisi tiedossa.

Sirpa Kulonen