Hoitoketjuja, potilasturvallisuutta ja potilasohjeita kehittävät terveydenhuollon ammattilaiset sanovat, että potilasohje ei voi koskaan olla liian selkeä. Ohjeiden määrää ja päällekkäisyyttä on karsittu monissa sairaaloissa, kun sähköisiin potilasohjeisiin siirryttäessä on käyty perusteellisesti läpi jo olemassa olevat painetut ohjeet.

Kun potilaat tietävät, mihin leikkaukseen ovat menossa, miten siihen valmistaudutaan ja miten leikkauksesta toivutaan, asiat ovat hyvin.

Tosielämässä yhteen ohjeeseen ahdetaan kuitenkin liikaa asiaa, ja potilaat tulkitsevat ohjeita persoonallisesti. Lääkärit ja hoitajat uskovat myös turhan usein potilaan ymmärtävän ohjeet yhden keskustelun perusteella.

Hyvinkään sairaalan kirurgian ylilääkäri

Ulla Keränen

osallistui aikoinaan HUS:n potilasohjeiden kehittämisprojektiin. Hän sanoo suoraan, että onnistuminen mitataan joka aamu sairaalassa. Kova mittari on sairaalaan oikein valmistautuneena oikeana aamuna saapuva oikea potilas.

LEIKO-potilaat saapuvat aamulla leikkaukseen kotoa. Toipuminen on jatkumo, joka alkaa poliklinikalla tehdystä leikkauspäätöksestä. Kolme viikkoa ennen leikkausta potilaat saavat kirjalliset ohjeet ja LEIKO-yksiköstä soitetaan toimenpidettä edeltävänä arkipäivänä ja kerrotaan tuloaika, ohjeet lääkityksestä ja ravinnotta olosta. Monisairaiden potilaiden kanssa käydään asiat läpi useammin.

- Meillä ammattilaisilla on taipumus kuvitella, että perusteelliset ja yksityiskohtaiset kirjalliset ohjeet antavat asioista selkeän kuvan, mutta ne voivat sekoittaa potilasta, Keränen miettii.

Hän törmäsi ohjeistuksen ongelmiin käytännön tilanteessa.

- En osannut neuvoa omaistani oman sairaalamme ohjeitten perusteella. Erityisen hankaliksi ovat osoittautuneet Älä- ja Ei-sanalla alkavat kieltolauseet, jotka liittyvät ravintoon, lääkkeisiin ja rakon tyhjentämiseen ennen toimenpidettä ja tutkimusta. Tiukka ohjeistus ei saa koskaan vaarantaa esimerkiksi aamulääkkeiden ottamista.

HUS:n ohjeissa potilasta pyydetään ottamaan mukaan kaikki säännöllisesti käytössä olevat lääkkeet, ja leikkauspäivän aamuna otettavista lääkkeistä hän saa erillisen ohjeen. Luontaistuotteista on myös oma maininta: niiden käyttö pitää lopettaa kaksi viikkoa ennen leikkausta.

Simulointi käyttöön

Kirjalliset ohjeet pitäisi Keräsen mielestä jo laatimisvaiheessa antaa maallikoiden, ja kouluttamattomien ihmisten, luettavaksi. He osaavat parhaiten kertoa, millaiset asiat kaipaavat tarkennusta.

- Tavoittelemme potilasohjeissa lääketieteellisesti kaikkein parasta, mutta käytännön elämä suosii keskitietä. Meidän tehtävämme on kertoa hoidosta niin, että muutkin kuin me itse ymmärrämme.

Parhailla ohjeillakaan ei kyetä Keräsen mukaan muuttamaan sitä tosiasiaa, että toimintakyky on hyvin henkilökohtainen asia. Kuntoutumiseen tarvitaan ohjeiden lisäksi omaa otetta elämään. Työterveyshuollon piirissä olevilla asiat ovat yleensä kunnossa, mutta muitakin selviytyjiä löytyy.

- Yrittäjät ja lapset osaavat tämän parhaiten. Yrittäjällä ei ole varaa ja aikaa varoa liikaa, ja lapset toimivat luontaisesti viisaasti. Sitten osa ihmisistä arastelee kaikkea liikkumista. He voivat jopa rapauttaa toimintakyvyn palautumisen onnistuneesta toimenpiteestä huolimatta.

Ohjeluettelo ei riitä potilaalle

- Kun yksi etsii tulevasta leikkauksesta kaiken mahdollisen tiedon jo kuukausia ennen toimenpidettä, toinen silmäilee ohjeet leikkausta edeltävänä iltana. Miten tuottaa yksi ohje näin erilaisille ihmisille? pohtii potilasohjeiden vaatimuksia terveystieteiden tohtori Katja Heikkinen.

Heikkinen tutki Turun yliopiston tuoreessa väitöstyössään internetin soveltuvuutta potilasohjeiden välittämiseen. Hän havaitsi, että päiväkirurgisten potilaiden toipuminen ja erilaisten tunteiden kokeminen ei riippunut siitä, saivatko he ohjausta internetin kautta vai hoitajan vastaanotolla. Sen sijaan tiedon välittämiseen internet sopi parhaiten; potilaat oppivat ohjeensa paremmin.

- Internet on turvallinen ja kustannustehokas menetelmä. Se ei ole vain pelkkä tapa välittää tietoa. Interaktiivisuuden lisäksi internetin etuna on myös rajoittamaton käyttöaika ja -määrä, Heikkinen sanoo.

Ammattikorkeakoulussa opettajana työskentelevä Katja Heikkinen teki 2000-luvun puolivälissä suuren työn Turun yliopistollisen keskussairaalan päiväkirurgisen osaston lääkärien, sairaanhoitajien ja muiden ammattilaisten kanssa luodessaan potilasohjeet olkapään tai polven tähystysleikkaukseen tuleville.

- Harmi vain, että tuo silloinen yksikkö lopetettiin eikä internet-aineisto siirtynyt minnekään, pahoittelee Heikkinen. Tosin viime aikoina kiinnostus menetelmää kohtaan on jälleen virinnyt.

Keskustelu rauhoittaa

Vaasan keskussairaalan päiväkirurgiassa on uudistettu hartiavoimin hoitoprosessia. Uusittu potilasohjeistus on verkossa päivitettynä. Kaksikielisessä sairaanhoitopiirissä kaikki potilasohjeet ovat sekä suomeksi että ruotsiksi.

- Olemme huomanneet, että tekonivelleikkaukseen tuleva potilas rauhoittuu esikäynnillä. Hän voi keskustella leikkaavan lääkärin, endoproteesihoitajan ja fysioterapeutin kanssa. Hoitajilta kysytään eniten leikkauksen ajankohdasta, jatkohoitopaikasta tai kotona selviytymisestä, kertoo ortopedian hoidonsuunnittelija Marika Kivi.

Hoidonsuunnittelijan näpeissä potilas pysyy leikkaukseen asti. Ensimmäiset kirjalliset ohjeet potilas saa leikkausjonoon asetettaessa. Leikkauskutsun yhteydessä lähetetään täsmällisempää tietoa myös kuntoutuksesta.

Ortopedian apulaisylilääkäri Tapio Peljo kertoo, että lähes puolet kaikista leikkauksista tehdään päiväkirurgisesti. Potilasohjaus on tiivistä yhteistyötä, josta ison vastuun kantavat hoitajat. Mikään ei kuitenkaan korvaa perinteistä lääkärin ja potilaan välistä keskustelua.

- Toimenpiteen jälkeen käyn juttelemassa potilaan kanssa. Silloin on mahdollisuus käydä läpi yksilöllisesti kuntoutumisen tärkeitä asioita. Potilaan pitää esimerkiksi tietää, voiko hän varata jalalle ja milloin voi lähteä liikkeelle.

Onko selvää?

Olkapään kiertäjäkalvosimen leikkaus

"Pistoaukot on suljettu ompeleilla, jotka poistetaan 10 vuorokauden kuluttua omalla terveysasemalla. Haavasidoksen voitte poistaa yhden päivän kuluttua. Suihkuun voitte mennä haavasidoksen poiston jälkeen."

"Suihkuun saat mennä vuorokauden kuluttua. Poista taitokset ja siteet haavalta, laita uusi sidos haavalle suihkun jälkeen. Ompeleet poistetaan 0-4 vuorokauden kuluttua leikkauksesta terveyskeskuksessa, työterveyshuollossa tai neuvolassa."

Polven tähystysleikkaus

"Heti puudutuksen hävittyä voitte kävellä. Liiallista rasitusta tulisi välttää viikon ajan."

"Voitte kävellä kivun sallimissa rajoissa. Ohjeet rajoituksista saatte ennen kotiin lähtöä."

"Suihkuun voitte mennä polvea suojaamatta, kun tukisidos on poistettu."

"Sidokset voi poistaa vuorokauden kuluttua leikkauksesta, minkä jälkeen saa mennä suihkuun."

Jääkö potilas liian yksin?

- Kaikille, varsinkaan suureen leikkaukseen joutuvalle, ei riitä ohjeistukseksi pelkkä faktaluettelo toimenpiteen kulusta, sanoo raisiolainen tiedetoimittaja ja tietokirjailija Tuula Vainikainen.

- Olen havainnut monen kaipaavan tietoa ja kokemuksia nimenomaan kohtalotovereilta. Ihminen kun ei ole vain se leikattava nivel, muistuttaa Vainikainen, joka omien kokemustensa jälkeen kirjoitti Nivelkirja-teoksen. Kirjassa on sekä lääketieteellistä tietoa että tekonivelpotilaiden kertomuksia leikkauksesta ja toipumisesta.

Uusin tekopolvinivelin kävelevä Tuula Vainikainen sanoo, että ratkaisevaa toipumiselle on aika, jolloin erikoissairaalan näkökulmasta kaikki tarpeellinen on jo tehty - kun potilas on kotiutettu. Kallis operaatio sujuu järjestelmän näkökulmasta onnistuneesti, mutta potilas voi kokea jääneensä yksin, ja kuntoutuminen hidastuu.

- Itsekin koetin jumpata sängyn päällä aanelosten kanssa ja yritin ymmärtää piirroskuvista, miten sitä jalkaa nyt oikein pitäisi vääntää. Paraneminen eteni vaihdellen, eli hyvää päivää seurasi paljon huonompi. Yhtenä erityisen kivuliaana päivänä soitinkin osastolle, josta vakuuteltiin vaihtelun kuuluvan asiaan. Ehkä siitä oli mainittu jossain, mutta minua toipumisen sahaus huolestutti kovasti.

- Seurantakäynnit fysioterapeutilla tai omalääkärillä eivät välttämättä ajoitu yksittäisen potilaan näkökulmasta vastaanottavaiseen aikaan, kipuja voi olla vielä liikaa tai sitten ylinäytellään reipasta.

Vainikainen kertoo myös miettineensä ohjeiden muotoa. Voisiko kömpelöt jumppapiirrokset korvata ohje-dvd:llä, jonka mukaan jumppa sujuisi oikeaoppisesti? Internet voi olla kätevä väline, mutta sopiiko se tekonivelpotilaalle, joka nimenomaan ei saisi juuttua tietokoneelle?

Tuula Vainikainen huomauttaa, että pelkkä kirjallinen potilasohjeisto harvoin tavoittaa potilaat yksilöinä, tukeen ja tulkintaan tarvitaan kokenutta ammatti-ihmistä. Kohtaamiselle pitäisi siis luoda riittävästi tilaisuuksia.