Ajan­kohtai­sta

Hyvä konsultointi keskittyy olennaiseen

– Olen kuullut monelta erikoislääkäriltä, etteivät runsaasti konsultoivat nuoret kollegat heitä huolestuta, vaan ne, 
jotka eivät koskaan kysy mitään, 
anestesiologiaan erikoistuva Ulla Ahlmén-Laiho kertoo. Jokainen lääkäri voi varmistaa konsultoinnin sujuvuutta monin pienin keinoin.

Kuvio 1 http://www.laakarilehti.fi/pics/ual.jpg

– Konsultointi on iso osa lääkärin työtä, joten sen tekniikkaan kannattaa kiinnittää huomiota, anestesiologiaan erikoistuva LL Ulla Ahlmén-Laiho Loimaan aluesairaalasta sanoo.

Opettajatuutorina toimiva Ahlmén-Laiho on pohdiskellut hyvän konsultoinnin tunnusmerkkejä ja kirjoittanut aiheesta vastikään Turun Lääketieteenkandidaattiseuran lehteen. Ulla Ahlmén-Laihon omat kokemukset konsultoinnista ovat kertyneet erityisesti päivystystyöstä.

– Mikään aihepiirin guru en todellakaan ole, mutta sujuvan konsultointikulttuurin edistäminen on alkanut kiinnostaa. Keikkapäivystäjänä olen nimittäin törmännyt monenlaisiin konsultointityyleihin.

Ehkä tärkeintä Ahlmén-Laihon mielestä on miettiä ­ennen puhelimeen tarttumista, mihin toivoo konsultoitavan ­ottavan kantaa. Polveilevaan tarinointiin vailla konkreettisia kysymyksiä on vaikea tarttua.

– Kannattaa harkita hetki, mitkä tiedot ovat juuri nyt olennaisia. Keskeisiä asioita ei saisi jäädä kertomatta, mutta ei pidä myöskään vuodattaa potilaan ­koko elämäntarinaa toisen niskaan. ­Kokenut konsultoitava osaa tehdä tarkentavia kysymyksiä.

Ulla Ahlmén-Laiho laskee myös laadukkaat kirjalliset tuotokset osaksi ­hyvää konsultointikulttuuria. Jaarittelevat, epäselvät tai puutteelliset kirjaukset turhauttavat vastaanottajaa.

– Lähete on kuin lääkärin käyntikortti: osoitus hänen taidoistaan ja huolellisuudestaan, Ahlmén-­Laiho sanoo.

Milloin ja kenelle?

Potilaan riittävän perusteellinen tutkiminen ja haastatteleminen ennen yhteydenottoa säästää kaikkien osapuolten ­aikaa. Turhan hätäisesti otettu konsultointipuhelu päättyy helposti vain toteamukseen, että asiaan on palattava uudelleen myöhemmin.

– Samoin tarvittavien laboratorio- ja kuvantamistulosten valmistumista olisi hyvä odottaa, jos vain mahdollista. Vaikkapa INR-arvo on ratkaiseva eteisvärinäpotilaan jatkohoitoa suunniteltaessa, Ahlmén-Laiho huomauttaa.

Hänen mukaansa dokumentit kannattaa varata näytölle valmiiksi. Muuten langan molemmissa päissä odotellaan hiljaisuuden vallitessa, kun tietokone raksuttelee tiedostoja auki.

Huomaavaisuutta kollegaa kohtaan on myös huomioida kellonaika ja viikonpäivä. Moni kysymys voi odottaa ­aamuun tai seuraavaan arkipäivään.

– Oikean henkilön ja erikoisalan valitseminen säästää niin ikään turhilta ­yhteydenotoilta. Eikä kaikkeen tarvita toista lääkäriä: it-tuki, osastonsihteeri tai lääkintävahtimestari saattavat tietää paremmin vastauksen johonkin tietotekniikka- tai välineongelmaan.

Käytöstavat kunniaan

Ulla Ahlmén-Laihon mukaan varsinkaan nuoren, aloittavan lääkärin ei ole silti syytä viivytellä kokeneempaan kollegaan tukeutumista, kun potilaan henki on vaarassa tai tilanne tuntuu muuten hallitsemattomalta.

– Ja neuvoa kysyvän kannattaa ihan rohkeasti myöntää, mitä ei tiedä tai osaa. Konsultoitava saattaa ehdottaa ­sinänsä yksinkertaista toimenpidettä, jota konsultoija ei vain päässyt lääkiksessä harjoittelemaan kertaakaan.

Hyvät käytöstavat puolin ja toisin kuuluvat Ahlmén-Laihon mielestä konsultointietikettiin.

– Vaikka seniorilla olisi kuinka kiire, ei ole oikeutettua suhtautua konsultointipyyntöön nuivasti. Kysyjän tavoitteenahan on potilaan hyvä hoito. Tyly kohtelu vaivaa varsinkin uransa alussa olevan mieltä pitkään.

Meili plus puhelu

Punkkitautispesialistina tunnettu TYKS:n infektiotautien ylilääkäri Jarmo Oksi saa runsaasti kollegoiden konsultointipyyntöjä ympäri maata.

– Itse olen kokenut aika kivaksi sähköpostin ja puhelinkeskustelun yhdistelmän – ainakin jos on kyse vähän monimutkaisemmasta tapauksesta. Tekstiviesti taas on ehkä huonoin konsultoinnin väline.

Oksi kehottaa kiireettömissä tapauksissa laatimaan konsultoitavalle kollegalle sähköpostiviestin, johon on koottu kaikki olennainen tiiviisti mutta kattavasti. Kovin pitkä sepustus vain vaikeuttaa vastaanottajan urakkaa.

– Kysymykset on hyvä laittaa heti ­alkuun. Jos niitä on useampi, tärkeysjärjestyksen voi merkitä numeroin. Myös labrat kannattaa panna viestiin selkeästi allekkain. Ja loppuun tulee oma suora puhelinnumero, johon toinen voi soittaa tietoihin tutustuttuaan.

Jarmo Oksi neuvoo nuoria kollegoita sisällyttämään konsultointipyyntöön rohkeasti oman käsityksensä diagnoosista ja jatkotoimenpiteistä.

– Se on arvokasta tietoa minulle, joka en näe potilasta.

Konsultointiavun antamisessa Oksi on huomannut käyttökelpoisiksi tosi­elämän esimerkit.

– Varsin usein kaivelen muistista jonkin vastaavanlaisen potilastapauksen ja kerron sen etenemisestä.

Konsultointi sujuu Oksin mukaan ­lähes poikkeuksetta miellyttävässä ja kollegiaalisessa hengessä.

– On kohteliasta, ettei oleta toisella olevan loputtomasti aikaa oman kysymyksen pyörittelyyn. Kollegoiden kanssa tämä myös toteutuu – ihan toinen ­luku ovat sitten neuvoja soittelevat yksityiset kansalaiset, Oksi toteaa.

Huoli on riittävä syy

Vastaava ylilääkäri Sami Pirkola HYKS:n psykiatrian tulosyksiköstä ­kehottaa esimerkiksi terveyskeskus- tai päivystystyötä tekeviä lääkäreitä konsultoimaan herkästi psykiatrikollegoita.

– Konsultointi on tietysti osa koko ammattikunnan työtä, mutta meillä ­psykiatreille neuvotteleva työote on erityisen läheinen. Varmasti suhtautuminen konsultointipyyntöihin on siis positiivista.

Pirkolan mukaan jäsentymätön huoli potilaan voinnista on hyvä ja perusteltu syy konsultoida psykiatria.

– Riittää, että potilaan kohtaaminen tuntuu jotenkin oudolta tai ettei hänen asiastaan saa kunnon otetta. Hämmentyneen kliinikon huomiot ovat oikein hyvä pohja keskustelulle.

Sami Pirkola sanoo, ettei somaattisen puolen kollegan tarvitse miettiä mahdollista psykiatrista diagnoosia tai kartoittaa potilaan koko elämäntarinaa ­ennen psykiatrille kilauttamista.

– Sen sijaan päihteiden käytöstä ja psykiatrisesta hoitohistoriasta kannattaa yrittää saada tietoa mahdollisuuksien mukaan. Ne ovat tärkeitä faktoja.

Anna radiologille aikaa

Radiologi Sanna Kettunen Päijät-Hämeen sosiaali- ja terveysyhtymästä ­toteaa, että hyvät, ytimekkäät ja oikeat anamneesitiedot ovat tärkeitä myös ­kuvantamistuloksia konsultoitaessa.

– Lisäksi kannattaa selvittää, onko ­potilasta kuvattu esimerkiksi edellisessä asuin- tai hoitopaikassa: aiemmissa ­kuvissa on usein radiologille keskeistä tietoa. Ja joskus voidaan huomata, ettei uutta kuvaa tarvitse ottaa ollenkaan, jos edellisestä kerrasta on kulunut vasta ­vähän aikaa.

Sanna Kettunen pyytää niin ikään ­antamaan radiologille aikaa tapaukseen perehtymiseen ja mielipiteen muodostamiseen.

– Joskus oletetaan, että radiologi p­ystyy kertomaan kantansa heti kuvat nähtyään.

Videoyhteydestä hyviä kokemuksia

– Sähköinen konsultointi tekee tuloaan myös meille Suomeen. Esimerkiksi USA:ssa sen hyödyntämisessä ollaan jo pitkällä, 
psykiatrian vastaava ylilääkäri 
Sami Pirkola kertoo.

Lapissa on kokeiltu hyvin 
tuloksin sähköistä konsultoimista juuri psykiatriassa.

– Pohjois-Suomessa etäisyydet ovat pitkät ja erikoislääkäreitä harvassa, joten uudenlaisille toimintamalleille on tarvetta, Sami Pirkola sanoo.

Lääkärit ovat keskustelleet ­reaaliaikaisen ääni- ja kuvayhteyden välityksellä, ja myös potilas on saattanut osallistua tilanteeseen.

– Aluksi etäkonsultointi voi tuntua hassulta, mutta jo parin, kolmen kerran jälkeen siihen tottuu. Tosin tekniikan on toimittava: katkeileva yhteys tai äänen ja kuvan eriaikaisuus vievät huomion olennaisesta, Sami Pirkola huomauttaa.

Hänen mukaan videoneuvottelu sopii yllättävän monenlaisiin ­tarkoituksiin.

– Esimerkiksi B-lausunnon ­tekeminen onnistuu hyvin niin, 
että potilas on hoitajan kanssa toisessa päässä. Myös psykoterapiaa voi antaa etäyhteydessä. Kaikki olennainen välittyy kuvan ja äänen kautta. Leikillisesti voi sanoa, että vain haju puuttuu.

Mari Vehmanen
Kuva: Vesa-Matti Väärä

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030