Resistentit bakteerit huolestuttivat lääkäreitä jo pian mikrobilääkkeiden käyttöönoton jälkeen. Lääkärilehti on seurannut antibiootin matkaa 1940-luvulta asti.

On vuosi 1928. Alexander Fleming toteaa lomalta palatessaan, että Penicillium-home on pilannut hänen stafylokokkiviljelmänsä. On helppo kuvitella, kuinka ensiharmituksen jälkeen lamppu syttyy hänen päänsä yläpuolella (hehkulamppuhan oli silloin jo vanha keksintö). Voisiko homeesta olla hyötyä infektioiden hoidossa?

Homeen erittämä toksiini, penisilliini, näytti lupaavalta lääkkeeltä märkiviin haavoihin. Fleming ei kuitenkaan onnistunut tuottamaan ainetta riittävän suuria määriä. Tutkimus hiipui, käynnistyäkseen uusin voimin 1930-luvun lopulla, toisen maailmansodan pelon vauhdittamana. Penisilliini saatiin lopulta teolliseen tuotantoon ja yleiseen lääkekäyttöön vuonna 1943.

Lääkärilehti tarttui aiheeseen vuonna 1947, kun Sakari Härö kirjoitti "Penisilliinin ominaisuuksista ja sen käytöstä gonorrhoean hoidossa":

"Noin kuusi vuotta on kulunut siitä, kun penisilliini kyettiin eristämään melko puhtaana ja julkaistiin ensimmäiset tiedot sen kliinisestä merkityksestä. Kuluneet vuodet ovat olleet kuumeisen kiihkeää aikaa - voidaanpa väittää, että penisilliinin ansioista on alkanut kokonaan uusi aikakausi lääketieteen historiassa."

Härö käsitteli artikkelissaan tämän herkästi hajoavan lääkeaineen säilytystä ja erilaisia käyttötapoja tippuripotilaiden hoidossa. Lääke oli tehokas - se paransi yli 90 % potilaista.

Viisi vuotta myöhemmin penisilliinin rinnalle olivat tulleet ainakin streptomysiini, aureomysiini, kloromysetiini ja terramysiini. Jo tällöin E. K. Ahvenaisen artikkelista "Antibiotikoiden annostelusta ja indikaatioista lapsuusiässä" kuulsi huoli antimikrobilääkkeiden tarpeettomasta ja väärästä käytöstä:

"Ennen kuin ryhtyy hoitoon, on syytä selvittää itselleen, onko antibioottinen hoito välttämätön. (…) Teoreettisesti olisi yksinkertaista ja selvää, että jokaisessa tapauksessa eristettäisiin aiheuttaja ja määrättäisiin, mikä tai mitkä antibiotikat vaikuttavat siihen, ja sitten annettaisiin näitä."

Ahvenainen myös muistutti havainnosta "jonka mukaan potilaat, joille oli annettu penisilliiniä preoperatiivisesti ja sen jälkeen tehty tonsillektomia, saivat tämän jälkeen sepsiksen, jonka syynä oli penisilliini-resistentti Gram-negatiivinen sauva".

Yksittäisten potilaiden komplikaatioista ei ollut pitkä matka varsinaisiin sairaalabakteereihin. Lääkärilehdessä 21/1957 julkaistussa Erkki Klemolan kirjoituksessa mainitaan Yhdysvaltain lääkintäviranomaisten kehotus, jonka mukaan tavallista influenssaa sairastavia ei pitäisi lähettää sairaalahoitoon.

"Näin sen tähden, että monissa suurissa sairaaloissa asustaa antibioottiresistenttejä stafylokokkeja, jotka saavat hyvän kasvupaikan sairaaloihin lähetetyissä influenssapotilaissa."

Kauanko antibioottien aika kestää?

Ongelman varhainen tiedostaminen ei ole auttanut torjumaan resistenssin yleistymistä, joka on kiihtynyt 1980-luvun lopulta lähtien. Vuonna 1997 Suomessa järjestettiin konsensuskokous, jonka tavoitteena oli antibioottiresistenssin saaminen kuriin. Tästä huolimatta se on mainittu yhdeksi 2000-luvun suurimmista terveysuhista.

Viivytystaistelulla on kuitenkin saatu tuloksiakin: antibiootit ovat Suomessa edelleen tehokkaita ja turvallisia lääkkeitä valtaosassa bakteerien aiheuttamista taudeista. Huolenaiheena ovat entistä liikkuvaisempien ihmisten matkoiltaan mukanaan tuomat moniresistentit ja jopa panresistentit bakteerit. Lääketeollisuutta on kritisoitu vähäisestä kiinnostuksesta uusien antibioottien aikaa vievään kehitystyöhön. Toisaalta monen uuden mikrobilääkkeen elinkaari jää lyhyeksi.

Löytyisikö apua vanhemmista lääkkeistä? On esitetty, että jotkut rajoitetusti saatavilla olevat vanhemmat antibiootit voisivat olla hyödyllisiä aseita taistelussa vastustuskykyisiä bakteereja vastaan. Näitä lääkkeitä on nyt saatavilla vain harvoissa maissa mm. taloudellisen kannattamattomuuden, byrokratian tai lupavaatimusten muutosten vuoksi.

Antibioottien aikakauden päättymistä on povattu jo pitkään. Yhtä merkittävää korvaavaa lääkettä odotellessa on kuitenkin vielä muutama kivi käännettävänä.