Harva sydänpotilas muuttaa elämäntapojaan Edes joka kymmenes ei pysty lopettamaan tupakointia infarktin jälkeen

Pitäisikö ihminen ottaa sydäntapahtuman jälkeen äärimmäiseen tiukkaan kontrolliin, jotta huonot elämäntavat saataisiin todella muuttumaan? Kuka vahtisi lääkkeiden oton? Onko pulmana heikko tahto vain yhäkö vaivaa tiedonpuute?

Tällaisia kysymyksiä joudutaan miettimään EUROASPIRE II -tutkimuksen tuloksia lukiessa.

Verrattuna ykköstutkimukseen ovat elämäntavat sydänpotilailla vain huonontuneet viidessä vuodessa. Tämä ei koske vain suomalaisia potilaita, vaan esimerkiksi ylipaino on lisääntynyt kaikissa Euroopan maissa.

- 22 prosenttia suomalaisista jatkaa tupakointiaan sydäntapahtuman jälkeen. Merkittävästi ylipainoisia on joka kolmas. Verenpaine on koholla joka toisella, ja joka neljäs kärsii myös diabeteksesta. Käytännöllisesti kaikki nämä arvot ovat vain huonontuneet EUROASPIRE I:n tuloksista vuosilta 1995-96, kertoo dosentti Seppo Lehto Kuopion ylipistollisesta sairaalasta.

Vain kokonaiskolesterolipitoisuus on saatu laskemaan. Helmikuussa 2000 päättyneessä kakkostutkimuksessa todettiin kohonnut kolesterolitaso 43 prosentilla, kun osuus viisi vuotta sitten oli 61 prosenttia.

- Me emme vielä tiedä, missä on mennyt vikaan, sanoo Seppo Lehto. KYS oli ainoana keskuksena Suomesta mukana tutkimuksessa, jossa oli nyt mukana 15 maata.

Lehto arvelee, että tilanne saattaa olla muualla Suomessa vielä pahempi.

-KYS:ssa on sentään vanhastaan olemassa ohjeet sydäntapahtuman jälkeisestä valistuksesta jo erikoissairaanhoidossa. Hoitoketjujakin on yritetty luoda. Laman aikana leikattiin ensimmäisenä ennaltaehkäisevästä toiminnasta, joten mahdollista on, etteivät potilaat saakaan riittävästi valistusta perusterveydenhuollossa.

Tätä mieltä on myös LL Heikki Pärnänen, joka on tutkaillut mm. elämäntapaneuvonnan ja lääkehoidon onnistumista perusterveydenhuollossa.

- Asenteissa ja tiedoissa täytyy olla jotain vialla niin sydänpotilaiden kuin terveydenhuollon henkilökunnankin joukossa. Me lääkärit emme ilmeisesti osaa kohdata potilasta tavalla, joka antaisi motivaatiota elämäntapamuutoksiin. Potilaiden parissa on kaikesta valistuksesta huolimatta varmasti silkkaa tietämättömyyttäkin esimerkiksi tupakoinnin vaarallisuudesta sepelvaltimotaudissa, Pärnänen miettii.

- Tässä vallitsee jokin näennäisharha todellisuuden ja kuvitellun hyvän hoidon välillä, pohtivat Seppo Lehto ja Heikki Pärnänen.