Seksuaalinen haluttomuus on ilmiö, jonka määrittely on monella tavalla riippuvainen ympäröivästä kulttuurista, sen myyteistä ja asenteista. Milloin haluttomuutta on syytä hoitaa?

- Hoitaa kannattaa, jos yksilö tai pariskunta itse haluaa hoitoa. Minä en määrittele hoidon tarvetta, vaan asiakas itse määrittelee, näkee kliininen seksologi

Leena Hattunen

- Jos tyytymättömyyttä ilmenee, niin asiaa kannattaa lähteä tutkimaan ja hoitamaan mieluummin ennemmin kuin myöhemmin.

Hattunen on kirjoittanut aiheesta kirjan nimeltä Haluttaako? (Kirjapaja 2007).

Vain jäävuoren huippu

Vaikka haluttomuus itsessään voi olla suuri kärsimyksen aiheuttaja, sen taustalta löytyy Hattusen mukaan yleensä jokin asia, joka tekee haluttomuuden jollain tavalla mielekkääksi toimintamalliksi. Haluttomuus voi olla ongelmien jäävuoren huippu, kehon tapa sanoa ei, jos ihminen ei muuten siihen pysty.

Hattunen ei edes mielellään käytä sanaa haluttomuus, koska se voi olla paremminkin tienviitta varsinaisten ongelmien luo kuin itsenäinen ongelma. Silti siihen sisältyy paljon häpeää ja tunnetta viallisuudesta.

Terapiassa seksuaaliterapeutti ryhtyy yhdessä parin kanssa tutkimaan, mitä oireen taustalta löytyy.

Usein sieltä voi löytyä vaikeuksia parisuhteen dynamiikassa ja keskinäisessä kommunikaatiossa, ongelmia varhaisissa kiintymyssuhteissa, koulukiusatuksi joutumista tai alkoholismia ja väkivaltaa lapsuudenperheessä.

- En ole lääkäri enkä hoida lääkkeillä, vaan niin, että pelottavaa ja epämukavaa asiaa katsotaan yhdessä, Hattunen kuvaa.

Taustojen tutkiminen ei useinkaan ole mikään helppo asia. Siksi on tärkeä avata, mitä asioita kunkin parin kohdalla hoidetaan.

Kun lääkärin vastaanotolle tulee haluttomuudesta kärsivä potilas, hänen elämäntilannettaan on syytä kartoittaa laajemmalti. Onko elämässä stressiä, sairautta tai suuria muutoksia, ovatko lapset pieniä tai rakennusprojekti kesken, eli viekö jokin tilaa arjen pysähtymiseltä, kohtaamiselta, leikiltä ja nautinnolta?

Hattunen uskoo, että ihmiset voivat usein itsekin ottaa selville oman haluttomuutensa syitä.

- On olennaista pohtia mitä minä en halua, mille asialle minä sanon ei, Hattunen sanoo.

Tärkeää on myös pysähtyä miettimään, mitä itse haluaa ja millainen on oma seksuaalisuus.

Pilleri ei auta kohtaamaan

Lääkkeitä seksuaalisuuden ongelmiin käytetään ja kehitetään innokkaasti. Mitä Hattunen ajattelee, onko seksuaalisuus joutunut medikalisaation uhriksi?

- Jossain määrin kyllä. Lääkkeillä yritetään ratkaista monia asioita. Esimerkiksi erektiolääkkeet ovat toki hyväkin asia, mutta monesti tulee mieleen, että vaikka lääke voi tuoda erektion, niin sen avulla on helppo väistää toisen ihmisen aito kohtaaminen. Pilleri ei välttämättä tuo erotiikkaa.

- Äärimmilleen viedyssä medikalisoidussa seksissä on mielestäni jotain samaa kuin pornomaailman seksissä, jossa ei ole aitoa kohtaamista, vaan toinen ihminen nähdään vain omien halujen ja tyydytyksen kohteena.

Toisaalta Hattunen on pannut merkille, että medikalisaation vastapainoksi ajassa on myös sen vastakohta, eli toisen ihmisen aidon kohtaamisen ja erotiikan korostaminen. Yksi merkki tästä on tantra-kurssien suosion kasvu.

Hattunen tarjoaa haluttomuuden hoidoksi kumppanin aitoa kohtaamista ja erotiikkaa lääkkeiden ja suorituskeskeisen seksin sijaan. Tärkeää on myös vanhojen traumaattisten muistojen työstäminen. n