Fatih Aydin asettui Istanbulista Turkuun
– Ajattelen, että muodostamme sairaalassa tiimin, jossa kaikki työntekijät lääkäreistä hoitajiin ja siivoojiin tarvitsevat toisiaan, jotta potilas saa avun, päivystyslääketieteeseen erikoistuva Fatih Aydin kuvailee kollegojen kiittelemää työotettaan.
http://www.laakarilehti.fi/pics/fa.jpg
Kun Fatih Aydin päivysti sairaalassa 18 miljoonan asukkaan Istanbulissa, vastassa saattoi olla mitä tahansa infarktipotilaasta autopommi-iskun uhreihin. Se opetti tunnistamaan, kohtaamaan ja säilyttämään rauhallisuuden.
Eivät viime vuodet Suomessa silti yllätyksettömiä ole olleet.
Aydin kertoo muistavansa ikuisesti potilaan, iäkkään naisen, joka valitti hänelle Mikkelin keskussairaalan päivystyksessä: ”Piähän koskoo”.
Aydin päätteli koskoo-verbin tarkoittavan, että johonkin koskee, sairaalassahan sitä ollaan. Mutta mihin?
”Piähän koskoo”, voihki mummo, ja lopulta Aydinin oli pyydettävä näyttämään, mihin potilasta koskee.
No, päähän.
Kliininen silmä saa kiitosta
Nyt neljän Suomessa vietetyn vuoden jälkeen Fatih Aydin puhuu suomea uskomattoman hyvin. Murteet ja heimoerotkin ovat tulleet tutuiksi, sillä hän muutti Mikkelistä Suomen toiselle reunalle Turkuun 2012.
Turun yliopistollisessa keskussairaalassa Aydin erikoistuu päivystyslääketieteeseen.
– Valmistuin Istanbulissa lääkäriksi 1997 ja perhelääketieteen erikoislääkäriksi 2002. Tein yleislääkärin töitä siellä päivystyksessä yli kymmenen vuotta, joten olen nähnyt todella paljon erilaisia potilaita ja erilaisia tauteja ja vammoja.
Tästä kovasta koulusta ja varmasti myös omasta auttavaisesta luonteestaan johtuen Fatih Aydin sai suuren joukon kehuja, kun Lääkäriliiton kollegiaalisuus-teemavuonna valittiin sairaanhoitopiirien Vuoden kollegaa. Aydin sijoittui Varsinais-Suomessa ”mitalisijoille”.
– En edelleenkään tiedä, ketkä minua ehdottivat, mutta olen sydämestäni kiitollinen heille ja kaikille työkavereilleni, sanoo Fatih Aydin liikuttuneena.
Ehdotuksissa Aydinia kehutaan etenkin loistavasta kliinisestä silmästä ja ”suorastaan epäsuomalaisesta ystävällisyydestä”. Hänen todetaan olevan aina valmis sekä töihin että auttamaan muita.
– Minä ajattelen siten, että muodostamme sairaalassa tiimin, jossa kaikki – lääkäreistä hoitajiin ja siivoojiin – tarvitsevat toisiaan, jotta potilas saa avun, Aydin sanoo painokkaasti.
Uusi paikka on haaste
Aydin viettää seuraavat puolisen vuotta Salon aluesairaalassa anestesiologian harjoittelujaksolla. Vastassa on taas uusia ihmisiä ja uusia paikkoja.
– Kyllä minä kliinisen työn osaan, siitä en ole huolissani, mutta ulkomaalaisena on ehkä tavallista raskaampaa aloittaa uudessa paikassa. Minä tarkkailen muita ja he tarkkailevat minua. Mutta kun tutustumme, kaikki alkaa sujua hyvin, muotoilee Aydin.
Hän miettii tarkkaan, miten asettelisi sanansa skandinaavisesta rasismista, sillä surukseen hän on sitä huomannut, etenkin kaupungilla Turussa. Suomen kielen taitoiselle se kyllä paljastuu.
– Sairaalan sisällä minuun suhtaudutaan hyvin, varsinkin kun huomataan, että osaan jo suomea ja hallitsen työni. Vapaa-aikaa minulle ei kyllä paljon jää, mutta ei se haittaa, olen tullut tänne hoitamaan ihmisiä, Fatih Aydin sanoo hymyillen.
Ulla Järvi
Kuva: Vesa-Matti Väärä
