Eturauhassyöpään yleisesti käytetty antiandrogeenihoito lisää sydän- ja verisuonisairauksia. Hormonihoitoon tulisikin suhtautua aiempaa kriittisemmin, erityisesti silloin, kun eturauhassyövän ennuste on hyvä ja kasvain etenee hitaasti (1,2). Näin suositeltiin Tukholmassa syyskuussa pidetyssä suuressa eurooppalaisessa syöpäkokouksessa, jossa päivitettiin hormonihoidon hyötyjä ja haittoja.

Hoidon vaikutus voi jäädä miinusmerkkiseksi silloin, kun eturauhassyöpä on oireeton ja kuolemanvaara siihen vähäinen tai kaukainen. Suurin osa eturauhassyöpäpotilaista kuolee muihin tauteihin, joista tavallisimpia ovat juuri sydän- ja verisuonisairaudet.

Eturauhassyöpäpotilaat ovat nuorempia kuin aiemmin, Suomessakin 30 %:lla sairaus todetaan alle 65-vuotiaana. Hormonihoidon käyttö on lisääntynyt sairauden kaikissa vaiheissa. Sairauden ilmaantuvuus on kasvanut voimakkaasti, koska prostataspesifinen antigeeni (PSA) testataan nykyisin usein rutiininomaisesti. Suurin osa sairauksista löydetään paikallisessa vaiheessa.

Voimailijat käyttävät testosteronia ja muita androgeeneja, koska ne vahvistavat luustoa ja lihaksia ja nostavat hemoglobiinia. Niinpä eturauhassyöpäpotilaat, jotka saavat antiandrogeenihoitoa, altistuvat osteoporoosille ja luunmurtumille, heidän lihasmassansa vähenee ja hemoglobiininsa laskee. Seksuaalinen halu ja kyky heikkenevät tai lakkaavat, kuumat aallot ja rintojen kasvu häiritsevät. Tämä huonontaa elämänlaatua.

Tuoreet tutkimustulokset osoittavat, että hormonihoidolla on myös elämää uhkaavia haittoja, koska se lisää metabolisen oireyhtymän vaaraa. Hoito on yhteydessä ylipainoon, insuliiniresistenssiin ja kohonneisiin seerumin lipideihin.

Hormonihoito saattaa lisätä kuolleisuutta

Amerikkalaisessa tutkimuksessa seurattiin noin kymmenen vuoden ajan 73 196 potilasta, jotka sairastivat paikallista tai paikallisesti edennyttä eturauhassyöpää. Seuranta-aikana GnRHagonistia saaneista 29 %:lle kehittyi diabetes, 72 %:lle sepelvaltimotauti ja 14 %:lle sydäninfarkti. Niillä, jotka eivät saaneet hormonihoitoa, vastaavat luvut olivat 21 (p = 0,001), 61 (p = 0,001) ja 11 (p = 0,001) (3).

Toisessa epidemiologisessa tutkimuksessa sydän- ja verisuonisairastavuus oli 20 % suurempi hormonihoitoa saaneilla kuin muilla eturauhassyöpäpotilailla (4). Kolmannessa amerikkalaistutkimuksessa metabolinen oireyhtymä havaittiin yli puolella antiandrogeenihoitoa vuoden ajan saaneista ja vain alle neljänneksellä niistä, joilla ei ollut hormonihoitoa (5).

Nämä tutkimustulokset viittaavat siihen, että antiandrogeenihoito voi lisätä kuolleisuutta muihin tauteihin kuin eturauhassyöpään, vaikka tästä ei ole vielä vakuuttavaa näyttöä. Sydän- ja verisuonisairauksien lisäksi myös luumurtumat, anemia, yleiskunnon lasku sekä näihin liittyvä psyykkinen kuormitus voivat vaikuttaa elämän pituuteen.

Milloin hormonihoitoa paikalliseen kasvaimeen?

Paikallista eturauhassyöpää hoidetaan joko leikkauksella, sädehoidolla tai seuraamalla aktiivisesti. Monesti miehille, joille leikkaus tai sädehoito ei sovellu, aloitetaan antiandrogeenihoito, sillä on vaikea "olla tekemättä mitään". Äskettäin raportoidun amerikkalaisen seurantatutkimuksen tulokset viittaavat siihen, että antiandrogeenihoito ei pidennä elinaikaa iäkkäiden miesten paikallisissa syövissä. Poikkeuksen saattavat muodostaa huonosti erilaistuneet kasvaimet (6).

Hormonihoitoa on tutkittu myös paikallisesti edenneen eturauhassyövän leikkaus- ja sädehoidon liitännäishoitona, jolloin tavoitteena on estää sairauden uusiutumista. Tulokset eivät tue hormonihoidon käyttöä ennen tai jälkeen leikkauksen, päinvastoin kuin sädehoidon yhteydessä, jossa se on käypä hoito suuren uusimisvaaran kasvaimissa.

Karttuva tutkimustieto viittaa siihen, että hormonihoidon haitat voivat olla hyötyä suuremmat niillä, joilla on muita sydän- ja verisuonisairauksien riskitekijöitä. Nykytiedon varassa suositellaan, että antiandrogeenien käyttöä harkitaan kriittisesti, jos potilas on iäkäs, hänellä on muita sairauksia ja kasvain etenee hitaasti.

Edenneessäkin syövässä hormonihoitoa aiempaa harkitummin

Eturauhassyövän uusiutumista epäillään usein PSA-arvon nousun perusteella. Paikallisen hoidon jälkeen arvo nousee jossain vaiheessa joka kolmannella potilaalla. Kuitenkin seurannassa vain osalla heistä havaitaan etäpesäkkeitä.

Jos PSA kohoaa nopeasti, eli kahdentumisvauhti on alle kolme kuukautta, 31 % potilaista kuolee sairauteen viiden vuoden kuluessa. Jos kahdentumisvauhti on yli kolme kuukautta, vain 1 % kuolee viiden vuoden kuluessa eturauhassyöpään. Suurimmalla osalla potilaista sairaus etenee hitaasti, sillä jälkimmäiseen ryhmään kuuluu 82 % potilaista (7).

Levinnyt sairaus todetaan keskimäärin vasta kahdeksan vuoden kuluttua PSA:n noususta, ja sairaus johtaa kuolemaan vasta useiden vuosien kuluttua leviämisen toteamisesta.

Pienellä osalla potilaista sairaus käyttäytyy aggressiivisesti. Siihen viittaavat PSA:n nopea nousu paikallishoidon jälkeen, sen lyhyt kahdentumisaika sekä korkea arvo Gleasonin luokituksessa. Tämänhetkinen tutkimustieto tukee antiandrogeenin käyttöä näillä potilailla, mutta ei muilla pelkän PSA:n nousun vuoksi. Tilanne on vaativa potilasinformaatiota ajatellen, sillä PSA:n noustessa on paine tehdä jotain silloinkin, kun hoito todennäköisesti aiheuttaa enemmän haittoja kuin hyötyä.

Antiandrogeenihoito on selkeästi hyödyllistä oireellisessa levinneessä eturauhassyövässä, mutta jos etäpesäkkeet löydetään oireettomassa vaiheessa kuvantamalla, hoito saattaa aiheuttaa enemmän haittaa kuin hyötyä. Tästä syystä se suositellaan aloitettavaksi ennen oireiden ilmaantumista ainoastaan silloin, kun PSA nousee nopeasti.

Hoidon tauottaminen parantaa elämänlaatua

Hormonihoidon tauottamista levinneessä taudissa on selvitetty satunnaistetuissa tutkimuksissa. Tavoitteena on vähentää hoidon haittoja, parantaa elämänlaatua ja hidastaa resistenssin kehittymistä antiandrogeeniä kohtaan. Tähän mennessä raportoidut tulokset ovat osoittaneet tauotetun hoidon elämänlaadun suhteen paremmaksi, eikä elinajassa ole ollut eroa verrattuna jatkuvaan hoitoon, joten tauotettua hoitoa suositellaan jatkuvan asemesta.

Hormonihoitoja on yhdistetty tavoitellen täydellistä androgeeniestoa ja parempaa hoidon tehoa. Tutkimustulokset ovat kuitenkin osoittaneet, ettei yhdistelmähoito ei ole vaikuttanut merkittävästi potilaiden elinaikaan, mutta siihen liittyy enemmän haittoja. Nykytiedon valossa hoitoja ei ole syytä kombinoida.