Etiikka on läsnä arjen päätöksissä

Anestesiologi Hannaleena Karjalainen kertoo, mikä puhutti viime viikolla Rovaniemellä pidetyssä bioetiikkaseminaarissa.

Rovaniemellä oli viime viikolla kliinisen bioetiikan seminaari, jonka järjesti Lapin yliopiston ProSoc-tutkimusryhmä yhteistyössä Syöpäsäätiön ja Bioetiikan instituutin kanssa.

Yksi seminaarivieraista oli anestesiologi Hannaleena Karjalainen. Hän työskentelee Kuopion yliopistollisessa sairaalassa.

Mikä sai lähtemään seminaariin?

Väitöskirjani käsittelee tehohoidon tutkimusetiikkaa. Seminaarista kuulin väitöskirjaohjaajaltani, joka oli puhumassa seminaarissa. Halusin lähteä mukaan. Aihe on mielenkiintoinen.

Millaisia asioita ammensit arkityöhön?

Se oli kyllä avartava. Sekä etukäteismateriaalissa että seminaarissa tuli asioita, joita ei ole tullut ajateltua aikaisemmin. Että miten monella tavalla etiikkaa voi käyttää työkaluna.

Etiikka ei ole pölyinen laatikko jossain lääketieteen hyllyn päällä ja joka silloin tällöin avataan, kun tulee iso ongelma eteen. Se on läsnä jokapäiväisessä työssä ja jokaisessa päätöksentekoprosessissa, vaikka sitä ei välttämättä tiedosta. Ehkä pitäisi paremmin tiedostaa etiikka ja arvot siellä taustalla, kun teemme ihan tavallisia päätöksiä potilaiden puolesta ja potilaiden kanssa.

Asioita pitäisi pohtia jo prosessin aikana, kun nykyisin pohditaan enemmänkin jälkikäteen, mikä meni pieleen ja oliko ratkaisu eettisesti oikein.

Minkä viestin haluaisit välittää kollegoillesi?

Minulle oli uusi asia tällainen asia kuin eettinen tuki tai eettinen konsultointi. Maailmalla bioetiikan tutkimus on vanhempaa kuin meillä ja bioetiikkaa käytetään kliinisessä työssä. Sairaaloissa voi olla sairaalaeetikoita, joita voi konsultoida ja sitten voi olla ryhmiä, joihin voi viedä ongelmallisia tapauksia.

Suomessakin on koulutuksia ja joissain sairaaloissa on käytössä MCD-malli (Moral Case Deliberation). Siinä on sairaalassa koottu ryhmä, jossa voi olla ulkopuolinen fasilitaattori. Ryhmä kootaan tarvittaessa pohtimaan jotain akuuttia eettistä ongelmaa.

Olisi hyvä, että tällainen laajenisi koko terveydenhuoltoon, myös perusterveydenhuoltoon ja esimerkiksi vanhainkoteihin.

Yksi asia oli sekin, että maallikotkin voi tuoda mukaan eettiseen pohdintaan ja päätöksentekoon. Toki voidaan keskustella, onko aina hyvä, että potilas on läsnä, kun hänen ongelmastaan keskustellaan.

Meillähän Suomessa ihan lakisääteisenä tutkimuseettiset komiteat. Ne ovat toimineet pitkään ja niillä on oma paikkansa. Mutta meillä voisi olla myös kliinisiä eettisiä komiteoita sairaaloissa tai sairaanhoitopiireissä. Sellainen voisi ottaa kantaa ja antaa eettistä konsultointia omassa yksikössään.

Täyttyivätkö odotukset?

Kyllä asioita käytiin hyvin monesta näkökulmasta läpi. Keskustelu oli varsin vilkasta, vaikka osanottajia ei ollut kovin runsaasti.

Kuva: Hannaleena Karjalainen

Kollega kongressissa -sarjassa lääkäri kertoo, mitä uutta oppi lääketieteellisessä kokouksessa.