Erikoislääkärikoulutusta arvioimaan (pääkirjoitus SLL 21-22/2001):
Suomalaista erikoislääkärikoulutusta on perinteisesti pidetty korkeatasoisena. Tätä asiaa ei kyseenalaistettu esimerkiksi Suomen liittyessä Euroopan Unioniin eikä sen yhteydessä tapahtuvassa lääkärikoulutuksen ns. harmonisoinnissa. Asiasta on kuitenkin melko vähän tutkittua tietoa. Koulutuksen laadunarviointiin liittyvät tutkimukset ovat ilahduttavasti lisääntyneet viime aikoina.Lääkäriliiton intressissä on mitä suurimmassa määrin omalta osaltaan olla huolehtimassa siitä, että erikoislääkärikoulutus on riittävän korkeatasoista. Tämä nähdään liitossa yhtenä tärkeänä osana laajaa edunvalvontafunktiota. Korkeatasoisen erikoislääkärikoulutuksen avulla tulee liiton mielestä jatkossakin turvata suomalaisten lääkärien mahdollisuus kansainväliseen liikkuvuuteen.
Uusi vuoden 1999 alusta voimaan astunut erikoislääkäritutkintoasetus korostaa jatkuvaa koulutuksen laadunarviointia aikaisempaa enemmän. Tähän asti arviointi on hieman pelkistäen rajoittunut kirjalliseen erikoislääkärikuulusteluun, joka on kansainvälisesti hyvin poikkeuksellinen käytäntö. Erikoistuvaa lääkäriä tulisi kuitenkin arvioida monipuolisesti ja koko koulutuksen ajan. Tämän lisäksi arvioinnin tulee kohdistua myös koulutusta antaviin yksiköihin.
Suomen Lääkäriliitto toteutti muutama vuosi sitten pilottiprojektit kolmella erikoisalalla: korva-, nenä- ja kurkkutaudeissa, keuhkosairauksissa ja neurologiassa. Näiden tarkoituksena oli testata arviointimallia, jossa etukäteen tehtyjen kyselyiden lisäksi ulkopuoliset arvioitsijat vierailivat klinikoissa. Ruotsissa on pitkät kokemukset laajasta SPUR-arvioinnista kaikilla erikoisaloilla. Suomessa on viime vuosina toteutettu tiedekuntatason arviointeja ja mm. lastentautien koulutuksen arviointi professori Jarmo Visakorven johdolla.
Suomen Lääkäriliitto ja sen koulutusvaliokunta on halunnut kehittää koulutusta antavien yksiköiden arviointia varten apuvälineen. Yhtenä taustatekijänä tässä on ollut lääketieteellisten tiedekuntien dekaanien esittämä toive, että valtakunnassa voitaisiin käyttää yhtenäisiä menetelmiä arvioinnissa. Kehittelytyön tuloksena syntynyt arviointilomake julkaistaan tämän Lääkärilehden liitteenä. Siinä käydään läpi monipuolisesti yksikön resurssit ja koulutuksen prosessi. Lomake on suunniteltu soveltuvaksi niin itsearviointiin kuin apuvälineeksi yksiköiden ulkoistakin arviointia varten. Sen loppuun tulisi erikoisalakohtaisesti sisällyttää osio keskeisten tavoitteiden saavuttamisessa sisältäen alan diagnostiset menetelmät ja toimenpiteet. Lääkäriliiton tarkoituksena ei ole ryhtyä jatkamaan arviointitoimintaa omana toimintanaan.
Erikoislääkärikoulutusta antavat yksiköt saavat koulutuksesta aiheutuneisiin ylimääräisiin kustannuksiin erityisvaltionosuutta. Yliopistosairaalat saavat korvausta suoritettujen erikoislääkäritutkintojen perusteella, niiden ulkopuolisten yksiköiden korvaus perustuu tiedekunnan hyväksymiin koulutuskuukausiin. Lääkäriliiton näkemyksen mukaan edellytys sille, että yksikkö voi antaa koulutusta ja siten saada erityisvaltionosuutta, on säännöllisin väliajoin toteutettava ulkoinen arviointi. Tämän Internetissäkin julkaistavan lomakkeen toivotaan toimivan apuvälineenä tässä arvioinnissa ja sitä kautta erikoislääkärikoulutuksen kehittämisessä.
HANNU HALILA, PEKKA ANTTILA
