Enteroviruksen yhteys diabetekseen selviämässä
Enterovirusten yhteys tyypin 1 diabeteksen puhkeamiseen näyttää koko ajan varmemmalta. Alan tutkijat eri puolilta maailmaa ovat nyt yhdistäneet voimansa vaikutusmekanismin selvittämiseksi.
http://www.laakarilehti.fi/pics/enterokuva_pantherm.jpg
− Tämän jo vuosikymmeniä sitten esitetyn teorian tueksi kertyy koko ajan lisää näyttöä, professori Heikki Hyöty Tampereen yliopistosta kertoo.
Suomalaisessa DIPP-tutkimuksessa esimerkiksi on havaittu selvä vuodenaikavaihtelu. Perinnöllisen diabetesalttiuden omaaville lapsille ilmestyy sairauden puhkeamista enteileviä autovasta-aineita eniten syys- ja talvikaudella, eli juuri enterovirusinfektioiden jyllätessä. Sama ilmiö toistuu vuodesta toiseen. Usein vasta-aineiden ilmaantumista myös edeltää laboratoriotestein todettu enterovirusinfektio.
Varsinaisen tautiprosessiin johtavan mekanismin epäillään olevan samankaltainen kuin poliossa.
− Poliota aiheuttava enterovirushan hakeutuu elimistössä selkäytimeen tuhoten siellä hermosoluja. Epäilemme, että jokin enterovirus etsiytyisi samalla tavoin haimaan hyökäten siellä insuliinia tuottavia beetasoluja vastaan, Heikki Hyöty kertoo.
Näin ollen diabeteksen yleistymistä erityisesti Suomessa selittäisi sama seikka kuin polioepidemian sata vuotta sitten.
− Turhan hyvä hygienia aiheuttaa sen, että lasten immuunipuolustus heikkenee. Eivätkä äidiltä perityt vasta-aineet enää suojele lasta yhtä hyvin kuin ennen. Venäjän Karjalassa tyypin 1 diabetesta on paljon vähemmän kuin rajan tällä puolella, vaikka geeniperimä on hyvin samanlainen, Hyöty mainitsee.
Arvokkaat haimanäytteet
Enterovirusteorian kimpussa työskentelevät tutkijat eri puolilta maailmaa ovat nyt yhdistäneet voimansa. Helmikuussa toimintansa aloitti PEVNET-tutkimushanke, jossa on mukana 13 ryhmää Euroopasta ja Yhdysvalloista. Hankkeen 8 miljoonan euron budjetista valtaosa tulee EU:lta.
PEVNET-verkostoa koordinoidaan Tampereelta käsin.
− Tällaiselle yhteistyölle olisi ollut tilaus jo aiemmin, mutta rahoitus on puuttunut. Jossakin maassa on saatettu kerätä hyviä näytteitä, mutta paras teknologia niiden tutkimiseen onkin ollut muualla, professori Alan Foulis Glasgow’n yliopistosta toteaa.
Foulis itse on tutkimusalan pioneereja. Hän on kerännyt 1970-luvulta lähtien haimakudosnäytteitä diabetesta sairastaneilta, menehtyneiltä lapsilta. Nyt niistä etsitään merkkejä enteroviruksista.
− Näytteiden saamiseen on − onneksi − yhä vähemmän mahdollisuuksia, kun pienten diabeetikoiden kuolemat ovat vähentyneet, Foulis sanoo.
Heikki Hyödyn mukaan brittien haimakudosnäytteet voivat olla yksi arvokas osa enterovirusten vaikutusta selvittävässä palapelissä. Koepalojen ottaminen elävien diabeetikkopotilaiden haimoista on nimittäin monestakin syystä ongelmallista.
Lupaavia rokotetutkimuksia
PEVNET-verkostoon niin ikään kuuluvassa Oslon yliopistossa on juuri alkanut kiinnostava uuden hoitomuodon testaus. Siinä vastikään diabetekseen sairastuneiden henkilöiden ihon alle injektoidaan haiman kudosrakennetta.
− Vaikutusmekanismi on samantapainen kuin allergioiden siedätyshoidoissa. Koe-eläimillä menetelmästä on jo saatu hyviä tuloksia, ja tautiprosessin eteneminen on hidastunut, Hyöty kertoo.
Rokotetutkimuksia on menossa myös muualla. Esimerkiksi Ruotsissa on kokeiltu samaa menetelmää lupaavin tuloksin.
Tyypin 1 diabetesta ehkäisevän rokotteen kehittäminen on koko PEVNET-hankkeen päämäärä. Hyödyn mukaan kymmenen vuoden kuluttua tavoite voi olla täyttä totta.
− Nyt alkanut yhteistyö on merkittävä askel tähän suuntaan. Ensin on kuitenkin paikallistettava, mikä yli sadasta enteroviruksesta voisi olla yhteydessä insuliinintuotannon hiipumiseen.
Mari Vehmanen
Kuva: Panthermedia
Kuvankäsittely: Tuula Kakko
