E-pilleri tuli Suomeen ujosti

Ensimmäiset e-pillerit näkyivät Lääkärilehden 
sivuilla vaivihkaisissa mainoksissa 50 vuotta sitten. – Naisten kesken levisi suusta suuhun tieto siitä, kuka lääkäri kirjoittaa e-pilleri­reseptejä, kertoo Vappu Taipale.

http://www.laakarilehti.fi/pics/vapputaipale_raj.JPG

Loppuvuodesta 1962 ilmestyi Lääkärilehdessä ensimmäinen e-pillerimainos.

Anovulatoorinen oli se termi, joka viittasi ensimmäisissä e-pillerimainoksissa raskauden ehkäisyyn, jota ei aina edes lääkäreille voitu sanoa suoraan.

Myöskään lehden artikkeleissa e-pilleristä ei löydy montaa mainintaa. Ei siis ihme, että vuonna 1966 nimimerkki ”Maaseutukollega” ihmetteli Lääkärilehden Kysymys-palstalla, miksei Lääkärilehdessä voisi olla silloin tällöin ”viime käden tietoja” raskaudenehkäisyn keinoista. Maaseutukollega valitti, ettei lääkärikuntaa valisteta e-pillerien haitoista, vaikka ”vähän väliä julkaistaan päivälehdissä uutisia raskautta ehkäisevien lääkkeiden vaaroista”. Kysyjän mukaan näiden juttujen jälkeen vastaanotolle tulee huolestuneita naisia kyselemään, mutta lääkärillä ei olekaan antaa varmempaa tietoa.

Muutaman kuukauden kuluttua Lääkärilehti julkaisi Tom Brunilan kirjoittaman pitkän ja perusteellisen artikkelin ”Ehkäisytabletit ja muovikierukat syntyvyyden säännöstelyssä”. Juttu oli ensimmäinen laatuaan Lääkärilehdessä. Brunila totesi halua­vansa tuoda esille ”praktisoivan gynekologin näkemyksiä ja kokemuksia”. Hän pohjusti tietonsa myös äskettäiseen opintomatkaan Lontoossa International Planned Parenthood Fedarationin ja ­Family Planning Associationin vieraana ja ”siellä vallalla oleviin käsityksiin”. Brunila muun ­muassa neuvoi valitsemaan tabletit naisen oman estrogeeni/progestageeni-tasapainon mukaisesti ja antoi oireluettelon anamneesin tueksi. Pillerivaihtoehtoja oli jo tuolloin meilläkin useampia markkinoilla.

Vappu Taipale eli 
murroksen aallonharjalla

Tom Brunila totesi artikkelissaan, miten vanhemman polven lääkärit tuntevat ”vaistonomaista haluttomuutta hyväksyä ehkäisymenetelmää, joka perustuu siihen, että nuori terve nainen päivittäin ja vuosikausia nauttii tabletin, johon sisältyy kaksi biologisesti erittäin aktiivisti vaikuttavaa steroidia”. Periksi oli kuitenkin annettava, koska tuolloin arvioitiin jo 80 000 suomalaisnaisen syövän e-pillereitä.

Stakesin entinen pääjohtaja Vappu Taipale oli 1960-luvun alussa nuori ja yhteiskunnallisesti aktiivinen lääketieteen opiskelija ja muistaa hyvin, miten häve­liäästi e-pilleriin aluksi suhtauduttiin.

– Ensimmäiset pillerit olivat hor­monimääriltään hurjia, mutta vaihto­ehtona oli ei-toivottu raskaus ja kenties käynti ”enkelintekijällä” eli laiton abortti hirveissä olosuhteissa.

Taipaleen mukaan edes lääkiksessä ei opetettu ”mitään järkevää” raskauden­ehkäisystä. Vappu Taipale kuului kuitenkin puolisonsa Ilkka Taipaleen kanssa ryhmään, ­joka teki vuonna 1965 Medisiinari-lehden seksuaaliteemanumeron. He myös kirjoittivat Teinilehteen ehkäisy­valis­tuksesta ja suomensivat ruotsalaisen seksuaalivalistusoppaan.

– Teemanumero kohautti ja synnytti laajaa keskustelua. Medisiinariliitto ja Helsingin lääketieteen kandiseura järjestivät myös yhdessä paneelikeskustelujen sarjan seksuaaliterveydestä. Muu media laajensi keskustelua. Yhtäkkiä seksistä ja seksuaalineuvonnan tarpeellisuudesta puhuttiin joka paikassa; kuin jäät olisivat ryskyen lähteneet, Taipale muistelee.

E-pillereillä oli paljon sivuvaikutuksia, ja etenkin naisasialiikkeen piirissä kysyttiin myös, vapautettiinko seksi naisten terveyden kustannuksella.

– Hormonimäärät olivat niin suuria, että naisten kesken vitsailtiin, että e-pillerin aiheuttamat haluttomuus, ärtyneisyys ja vuotohäiriöt hoitivat jo ehkäisyn sinällään. Silti luotettavan ehkäisyn kehittyminen kohensi naisten terveyttä ja elämänlaatua huomattavasti, Vappu Taipale toteaa.

Ulla Järvi
kuva: Mikko Käkelä