Kroonistuneen C-hepatiitin hoitoon on lähivuosina odotettavissa useitakin spesifisiä proteaasien ja nukleaasien estäjiä. Ne tulevat tarpeeseen erityisesti potilaille, joilta virusta ei ole onnistuttu häätämään pegyloidun interferonin ja ribaviriinin yhdistelmällä. Uudetkaan lääkkeet eivät kuitenkaan toimi yksin, vaan ne on yhdistettävä interferoniin tai yhdistelmähoitoon.

- Perusongelma on se, että jos potilas ei ole sietänyt interferonia, hän ei hyödy näistäkään lääkkeistä, sanoo dosentti

Martti Färkkilä

HYKS:n sisätautiklinikasta.

Myös rokotteita hepatiitti C -virusta vastaan on ollut kehitteillä, mutta viruksen monimuotoisuus ja muuntelukyky ovat olleet suuria ongelmia, eikä rokotteista ole Färkkilän mukaan viime vuosina kuulunut edes alan kongresseissa juuri mitään.

Hankalasti hoidettava infektio

Hepatiitti C on hyvin nopeasti muuntumaan kykenevä RNA-virus ja siksi hankala häädettävä. Virus muuttaa pintarakennettaan niin, että se pakenee immuunipuolustukselta. Tarvitaan hyvin pitkäkestoinen viruksen suppressio, ennen kuin virus saadaan tuhotuksi.

- Vaikka virusmäärä saataisiin pienenemään, viruksen pysyvään tuhoamiseen vaaditaan hyvin toimiva immuunijärjestelmä. Siihen perustuu mm. vanhempien potilaiden pitempi hoitoaika, sanoo Martti Färkkilä.

Suomessa yleisimmissä genotyyppien 2 ja 3 aiheuttamissa C-hepatiiteissa hoitoaika on 12-24 viikkoa ja paranemistodennäköisyys on 80-90 %. Jos sairastaa genotyypin 1 aiheuttamaa tautia, joka on maailmalla tavallisin, hoito kestää 24-48 viikkoa ja paranemisennuste on huonompi, noin 50 %. Paranemiseksi määritellään se, että puolen vuoden kuluttua hoidon päättymisestä virusta ei ole todettavissa verestä herkilläkään menetelmillä.

Dosentti Färkkilän mukaan myös tartuntatapa vaikuttaa hoitotuloksiin jonkin verran. Verensiirrossa saadussa tartunnassa virusannos on suuri ja tauti on hankalammin hoidettavissa. Myös vanha infektio on hankalahoitoisempi.

Suomi hoidon etulinjassa

Hepatiitti C -virusta seulotaan vasta-ainetestein riskiryhmiltä: verensiirtoja tai verituotteita ennen vuonna 1990 saaneilta ja suonensisäisten huumeiden käyttäjiltä sekä C-hepatiittipositiivisten henkilöiden seksipartnereilta. Dosentti Färkkilän mukaan sitä pitäisi seuloa myös kaikilta, joilla maksa-arvot ovat suurentuneet. Diagnoosi varmistetaan nukleiinihappomäärityksellä verestä.

Suomessa C-hepatiittitartuntoja todettiin viime vuonna 1 173 ja tänä vuonna tapauksia on ollut toistaiseksi 958. C-hepatiitit hoidetaan meillä verrattain varhain. Siksi myös hoitotulokset ovat mm. pohjoismaisessa vertailussa erittäin hyviä. Martti Färkkilän mukaan tähän vaikuttaa sekä seulonta että hoitopolitiikka.

- Esimerkiksi Tanskassa hoito aloitetaan vasta, kun maksabiopsiassa todetaan sidekudoksen kertyminen. Suomessa C-hepatiittia hoidetaan infektiona eikä odoteta maksasairauden kehittymistä. Niinpä Suomessa selvitään lyhemmillä hoidoilla, tulokset ovat paremmat eikä potilaalle ehdi kehittyä maksavauriota, kertoo Färkkilä.

C-hepatiitti on merkittävä kroonisten maksasairauksien aiheuttaja. Amerikkalaisen HALT-C-tutkimuksen tuoreiden tulosten mukaan pitkilläkään interferonihoidoilla ei pystytä estämään maksavaurioiden etenemistä C-hepatiittipotilailla, joilta virusta ei ole saatu häädetyksi.

- Suomessa pitkiä interferonihoitoja ei edes aloiteta, jos yhdistelmähoito ei ole purrut, sanoo Martti Färkkilä.