Borrelioosirokote viipyy (pääkirjoitus SLL 43/2001)
Borrelioosirokote sai FDA:n hyväksynnän Yhdysvalloissa ja Kanadassa vuonna 1998 (1,2,3). Vastaavaa rokotetta ei vielä ole vapaasti saatavissa Euroopassa. Borrelia burgdorferi voidaan jakaa kolmeen ihmisille tautia aiheuttavaan alalajiin, B. burgdorferi sensu stricto, B. garinii ja B. afzelii. Näistä Amerikassa esiintyy vain ensin mainittua, ja sikäläinen rokote sisältää tämän alalajin ulkokalvoproteiini A:ta (OspA), jota on valmistettu rekombinanttitekniikalla. Rokote on todettu turvalliseksi ja kohtalaisen tehokkaaksi Lymen taudin ehkäisyssä. Yli 11 000 ihmistä käsittäneessä tutkimuksessa rokotteen suojateho oli kahden rokotekerran (0 ja 1 kk) jälkeen 50 % ja kolmannen rokotekerran (6 tai 12 kk) jälkeen 79 %.Lämpötilaeroista johtuen borreliat ilmentävät ulkokalvollaan eri proteiineja ollessaan punkin sisällä kuin päästyään ihmisen ihoon tai verenkiertoon (4). OspA:ta borreliat ilmentävät punkissa, mutta ihmisessä sen ekspressio loppuu. OspA:lla rokotetuissa ihmisissä kehittyneet vasta-aineet kiinnittyvät borrelioiden pintaan punkin imettyä vasta-ainetta sisältävää verta. Vasta-aineet tappavat borreliat jo punkissa, ennen kuin se ehtii erittää niitä sylkeensä ja sitä kautta ihmiseen. OspA:n muuntelu B. burgdorferin alalajien välillä ja sen mahdollinen muuntuminen samankin lajin sisällä saattavat vähentää rokotteen tehoa.
Euroopassa on kehitteillä ainakin kaksi toisistaan poikkeavaa multivalenttia borrelioosirokotetta: toinen OspC- ja toinen OspA-pohjainen. Ahvenanmaalainen tutkijaryhmä on osallistunut rekombinattitekniikalla tuotettuun OspC:hen perustuvan rokotteen kokeiluun. Kokeilussa on rokotettu noin 200 vapaaehtoista seronegatiivista ja seropositiivista henkilöä (Nyman D, henkilökohtainen tiedonanto). Rokote todettiin turvalliseksi ja toivotulla tavalla immunogeeniseksi. Tämän rokotteen haittavaikutuksia on tutkittu myös muualla Euroopassa. Paikallisia sivuvaikutuksia ilmaantui niin paljon, että rokotteen kokoonpanoa on päätetty vielä muuttaa ennen faasin III tutkimusta. Myös OspC:n muuntelua esiintyy eri borreliakantojen välillä kohtalaisen runsaasti, ja yhteiseurooppalaisen rokotteen pitäisi kattaa noin 90 % kannoista, jotta rokotteen käyttö olisi järkevää.
Tulevaisuuden tavoitteena tulisi olla TBE-rokotteen ja borrelioosirokotteen yhdistäminen, jolloin yksi rokotus antaisi suojan kahta tärkeintä punkinpureman välityksellä leviävää infektiota vastaan. Tehosteita annettaisiin todennäköisesti noin kolmen vuoden välein, mikä vaikeuttaa suojan ylläpitoa. Koska borrelioosirokotteen suojateho jäänee noin 80 %:iin, on rokotetuillakin kohtalainen riski saada infektio.
Punkinpureman jälkeinen mikrobilääkeprofylaksia on yksi rokottamisen vaihtoehto. Hiljattain julkaistiin Yhdysvalloissa tehty tutkimus (5), jossa potilaille annettiin punkinpureman jälkeen 200 mg:n annos doksisykliiniä. Profylaksian suojateho oli 87 %. Tämän tutkimuksen tuloksia ei kuitenkaan voi suoraan soveltaa Eurooppaan borrelioiden alalajierojen vuoksi. Saattaa olla, että jotkin borrelian alalajit ovat toisia virulentimpia, eikä estovaikutus yhdellä antibioottiannoksella olisikaan näin hyvä. Suomessakin voisi olla aiheellista tutkia profylaksian tehoa silloin, kun iholta poistettu punkki on ehtinyt imeä runsaasti verta ja borrelialla on ollut aikaa siirtyä. Jos profylaksian suojateho tällaisissa tapauksissa todetaan rokotteen antamaa paremmaksi, tulisi harkita kerta-annosprofylaksian käyttöä rokotteen sijasta. Toistaiseksi ei liene aihetta muuttaa nykyistä käytäntöä, jonka mukaan pelkkään punkinpuremaan ei suositella antibioottikuuria.
Suojautuminen punkkien puremilta sekä kiinnittyneiden punkkien löytäminen mahdollisimman varhain ovat joka tapauksessa tärkeitä keinoja punkinpureman välityksellä tarttuvien infektioiden ja erityisesti borrelioosin välttämisessä (6). Borrelioiden siirtymisen punkista ihmiseen tiedetään useimmiten vaativan yli vuorokauden kiinnittymisajan (7).
KIRJALLISUUTTA
1 Recommendations for the use of Lyme disease vaccine: recommendations of the Advisory Committee on Immunization Practices (ACIP). MMWR Morb Mortal Wkly Rep 1999;48(RR-7):1–17, 21–25. [Erratum, MMWR Morb Mortal Wkly Rep 1999;48:833.
2 Schoen RT, Sikand VK, Calwell MC ym. Safety and immunogenicity profile of a recombinant outer-surface protein A Lyme disease vaccine: clinical trial of a 3-dose schedule at 0, 1, and 2 months. Clin Ther 2000;22:315–325.
3 Steere AC, Sikand VK, Meurice F ym. Vaccination against Lyme disease with recombinant Borrelia burgdorferi outer-surface lipoprotein A with adjuvant. N Engl J Med 1998;339:209–215.
4 deSilva AM, Fikrig E. Arthropod- and host-specific gene expression by Borrelia burgdorferi. J Clin Inves 1997;99:377–379.
5 Nadelman RB, Nowakowski J, Fish D ym. Prophylaxis with single-dose doxycycline for the prevention of Lyme disease after an Ixodes scapularis tick bite. N Engl J Med 2001;345:79–84.
6 SteereAC. Lyme disease. N Engl J Med 2001;345:115–125.
7 Piesman J. Dynamics of Borrelia burgdorferi transmission by nymphal Ixodes dammini ticks. J Infect Dis 1993;167:1082–1085.
Jarmo Oksi, Matti K. Viljanen
