Automatisoituva teknologia auttaa diabeteksen hoidossa
Mitä on kehitteillä? Diabeteslääkärit kertovat.
Anna-Kaisa Tuomaala pitelee käyttämäänsä Medtronicin Minimed 780G -pumppua.
Insuliinipumpun infuusiosettiä (vasemmalla) ja glukoosisensoria (oikealla) pitää vaihtaa säännöllisesti.
Glukoosisensori lähettää tietoa hybridipumppuun eli älypumppuun, joka säätelee insuliinin syöttöä saamansa tiedon avulla.
Diabetesteknologia on kehittynyt viime vuosina nopeaa vauhtia.
LT, lastenendokrinologi Anna-Kaisa Tuomaala HUS:sta pitää tärkeimpänä tulokkaana hybridipumppuja, jotka tarkkailevat veren glukoositasoa sensorin avulla ja säätelevät insuliiniannostelua sen mukaan. Niitä kutsutaan joskus myös keinohaimoiksi, vaikka ne eivät ole täysin automaattisia. Ateriatieto pitää edelleen syöttää.
Hänellä on itsellään diabetes ja hybridipumppu käytössä.
– Elämä on täysin vapautunut hybridipumpun käyttöönoton jälkeen, hän kertoo.
Suomen markkinoilla on kahden valmistajan hybridipumppuja, Medtronicin Minimed-mallit ja Tandemin t:slim-pumppu, joka on tullut saataville muutama kuukausi sitten.
Letkuttomuudestaan tunnetusta Omnipodista on myöhemmin tulossa hybridimalli Omnipod 5.
Toinen diabeetikkolääkäri, Helsingin kaupungilla diabetespotilaita hoitava LT, sisätautien erikoislääkäri Markku Saraheimo, iloitsee myös hybridipumpusta.
– Kuvittelen eläväni kuin terve, ilman diabetesta. Se on aika ihmeellinen tunne, hän sanoo.
Tuomaalan johtamassa tuoreessa tutkimuksessa (Varimo T ym. Pediatr Diabetes 20.5.2021) itsesäätävä insuliinipumppu paransi selkeästi kaikkien tutkimukseen osallistuneiden lasten ja nuorten hoitotasapainoa. Heitä oli 111.
Älykynä monipistoshoitoon
Markku Saraheimon mielestä pilvipalveluun pistostiedot lähettävä älykynä (connected pen) on kiinnostava mahdollisuus insuliinipumppuhoidon ulkopuolella.
Kun pistostiedot ja jatkuva glukoosiseuranta yhdistyvät, saa sekä perusinsuliinin että ateriainsuliinin vaikutuksesta tietoa, jonka avulla annosmääriä voi säätää yksilöllisesti aiempaa tarkemmin.
– Valtaosa aikuisista on monipistoshoidossa. Siinä maailmassa connected pen on hyvin tärkeä juttu.
Yksi etu hoidon ohjauksen kannalta on se, että teknologia tuo näkyviin, mitä aterialle on tai ei ole pistetty. Insuliinipumpuissa tämä on ollut seurattavissa jo pitkään.
Saraheimo on tehnyt tutkimusta, jossa ilmeni, että monet ykköstyypin diabeetikot pistävät vähemmän insuliinia kuin lääkäri on ohjeistanut, ainakin osin hypoglykemian pelossa.
Älykyniä ei ole toistaiseksi yleisesti saatavilla Suomessa.
Uusia sensoreita
Sensoririntamalle odotellaan uusia versioita Abbottin Freestyle Librestä ja Dexcomista.
Libre 3 sai viime syksynä CE-merkinnän Euroopassa, mutta Suomessa se ei vielä ole saatavilla.
Merkittävin ero Libre 2:een on, että sensori välittää glukoositietoa kännykkään jatkuvasti. Erillistä skannausta ei enää tarvita.
– Se on päivän sana ennen kaikkea, että saa suoraan kännykkään tiedon, eikä tarvitse mitään skannata, Saraheimo sanoo.
Myös sensori on pienempi. Libre 1:n ja 2:n sensorit ovat kahden euron kolikon kokoisia, Libre 3:n sensori on noin kahden pinotun viiden sentin kolikon kokoinen.
Dexcom-sensorista glukoosidata on tullut suoraan kännykkään jo aiemmin. Tällä hetkellä markkinoilla on Dexcom G6. Kesäkuun alun ATTD-diabetesteknologiakonferenssissa yhtiö viittasi CE-merkinnän hakuun G7-mallille, mutta ei kertonut aikataulusta.
Myös Dexcom G7 on edeltäjäänsä G6:ta pienempi.
Kännykkä ohjaa pumppua
Kehitteillä on myös kännykkäsovelluksia, jotka yhdistävät glukoosiseurannan ja insuliinipumpun ohjauksen.
Yksi tunnetuimmista on Cambridgen yliopiston professorin Roman Hovorkan johdolla kehitetty, CE-merkinnän saanut CamAPS FX. Kyseessä on Android-puhelimeen sopiva maksullinen sovellus, joka voi ohjata Dana-insuliinipumppua Dexcom G6 -sensoritiedon avulla.
Suomessa sovellus tai siihen sopiva insuliinipumppu ei ole saatavilla.
Anna-Kaisa Tuomaalan mukaan keinohaiman kaltaisen järjestelmän kustannukset ovat sovelluksen kanssa suhteellisen pienet.
Kehitteillä on myös sovelluksia, jotka eivät ole sidottuja tiettyyn pumppumalliin tai sensoriin. Tällainen on esimerkiksi yhdysvaltalainen Tidepool Loop App.
Kahden hormonin pumppu
Beta Bionics on kehittänyt iLet-keinohaimaa, joka syöttäisi paitsi insuliinia, myös glukoositasoa nostavaa glukagonia silloin, kun veren glukoositaso on laskenut vaarallisen alas. Haasteena on ollut glukagonin säilyvyys. Nyt yritys kehittää laitetta Zealand Pharman kehittämän dasiglukagonin käytön pohjalta. Laite ei ole toistaiseksi markkinoilla.
– Kahden hormonin pumppua tutkitaan ahkerasti. Itse katson, että yksikin vielä toistaiseksi riittää, mutta tulokset ovat hyviä, Markku Saraheimo sanoo.
Pieni uudistus, iso apu
Myös pienemmän kokoluokan uudistuksia on tulossa. Sekä Saraheimo että Tuomaala tuo haastattelussa esiin uuden kanyylin, joka on tulossa Medtronicin pumppuihin.
Merkittävintä siinä on, että se vaihdetaan viikon välein. Nykyinen kanyyli pitää vaihtaa parin päivän välein, koska muuten insuliinin imeytyminen alkaa heikentyä.
– Helpottaa älyttömästi elämää, että vaihdat infuusiosetin vain kerran viikossa, Tuomaala sanoo.
Kilpailutussäännöt kummastuttavat
Endokrinologian erikoislääkäri Lorenzo Sandini Etelä-Karjalan keskussairaalasta toivoo keskustelua kuntalain vaatimista kilpailutuksista. Ne sitovat sairaanhoitopiirit hankkimaan vain kilpailutuksessa valikoituneita laitteita sopimuskauden ajan. Kausi voi kestää yli neljä vuotta.
– Potilaat eivät saa sopimuskauden aikana ilmestyneitä uusia tuotteita muuten kun lääketieteellisin perustein, mikä on usein vaikea osoittaa, Sandini sanoo.
Niinkin voi hänen mukaansa käydä, että eri sairaanhoitopiireissä valitaan eri tuotteet samanlaisista tarjouksista, koska valintakriteerit ovat erilaiset.
– Tarvitseeko oululainen diabetespotilas eri insuliinipumpun, verensokerimittarin tai glukoosisensorin kuin helsinkiläinen potilas? Syntyykö merkittäviä säästöjä, joita sijoitetaan potilaiden hoitoon?
