Automaatioavusteinen Papa-seulonta on yhtä toimiva kuin perinteinenkin.

– Uusien kohdunkaulasyövän seulontamenetelmien hyöty- ja haittavaikutukset tulee arvioida perusteellisesti ennen niiden käyttöön ottoa, sanoo LL Laura Kotaniemi-Talonen, jonka väitöstutkimus tarkastetaan Helsingin yliopistossa perjantaina 20. maaliskuuta.

Väestöseulonnan ansiosta Suomessa vältetään nykyään neljä viidestä kohdunkaulasyövän aiheuttamasta kuolemasta. Parhaillaan on käynnissä uusien seulontamenetelmien arviointi: osassa kuntia viisivuotisseulontaan kutsuttavat naiset on satunnaistettu seulottavaksi automaatioavusteisella Papa-testillä, papilloomavirustestillä (HPV-testi) tai perinteisellä Papa-testillä. Pitkäaikaisen seurannan avulla selvitetään arvioitujen menetelmien vaikuttavuutta.

Laura Kotaniemi-Talonen selvitti väitöstutkimuksessaan automaatioavusteiseen Papa-testiin sekä HPV-testiin perustuvien seulontojen toimivuutta ja osuvuutta perinteiseen Papa-seulontaan verrattuna. Lisäksi tutkimuksessa selvitettiin, heijastuvatko seulontalaboratorioiden tutkituissa laatumuuttujissa havaitut erot kohdunkaulasyövän ilmaantuvuuteen vastaavissa väestöissä.

Automaatioavusteinen Papa-seulonta osoittautui yhtä toimivaksi kuin perinteinen Papa-seulonta. Sen sijaan HPV-seulonnassa havaittiin enemmän kohdunkaulasyövän esiasteita kuin perinteisessä seulonnassa; nämä esiasteet olivat kuitenkin useammin lieväasteisia kuin perinteisen Papa-seulonnan perusteella todetut.

– Koska lievät esiasteet paranevat usein itsestään, HPV-seulonta voi johtaa tarpeettomien hoitojen lisääntymiseen", Kotaniemi-Talonen arvioi.

Tutkimuksessa havaittiin myös, että pelkkään HPV-testiin perustuvan seulonnan tarkkuus eli kyky tunnistaa terveet kaikkien seulottujen joukosta oli selvästi heikompi kuin perinteisen Papa-seulonnan. HPV-seulonnan tarkkuus kuitenkin nousi lähes perinteisen seulonnan tasolle, jos HPV-testin varmistuksena käytettiin Papa-testiä.

Kohdunkaulasyövän seulontaa toteuttavien laboratorioiden väliset erot laatumuuttujissa olivat suuria, mutta kohdunkaulasyövän ilmaantuvuuden erot vastaavien väestöjen välillä olivat vähäisiä seulontaohjelman toiminta-aikana.

– Tulos osoittaa, ettei seulonnan laatua pitäisi arvioida yksinomaan toimivuutta ja osuvuutta kuvaavien muuttujien perusteella, vaan ensisijaisesti seulonnan vaikuttavuuden eli kohdeväestössä havaittujen kohdunkaulasyöpätapausten ja -kuolemien avulla, Kotaniemi-Talonen toteaa.