Aristolakkiayrtin myynti yleisölle tulisi lopettaa

Euroopan Lääkearviointiviraston (European Agency for the Evaluation of Medicinal Products, EMEA) lääkkeellisten rohdosvalmisteiden työryhmä on julkaissut selvityksen aristolakkiayrtin munuaisvaurioita ja mm. virtsateiden syöpää aikaansaavista vaikutuksista. Yrttiä on käytetty perinteisenä hoitona mm. nivelvaivoihin, reumaan, kroonisiin ihon tulehdustauteihin ja käärmeenpuremiin. Tieteellisesti pätevää ja luotettavaa näyttöä tehosta ei ole. Yrttiä myydään edelleen vapaasti yleisölle siitä huolimatta, että tiedossa on kymmeniä munuaissiirtoihin ja kuolemaan johtaneita tapauksia. Aristolakkian käyttäjilleen aiheuttamia vakavia haittoja on käsitelty useita kertoja kuluvana vuonna Suomen Lääkärilehdessä.

EMEA:n työryhmä laskee nyt, että munuaisvaurioita ja virtsatiesyöpää on löytynyt eri maissa tähän mennessä jo 150 tapausta, ja tämä edustanee vain jäävuoren huippua. Rohdosvalmisteiden haittojen raportointi on satunnaista. Lääkärit eivät yleensä tunne rohdosten mahdollisia toksisia vaikutuksia, eikä niistä yleensäkään ole helposti saatavilla tietoa, puhumattakaan tieteelliseen näyttöön perustuvasta dokumentaatiosta. Potilaalla esiintyvän munuaisvaurion tai syövän liittäminen aristolakkiayrtin käyttöön vaatisi siten lääkäriltä varsin uskaliasta päätelmää, vaikka yhteydestä on jo riittävästi näyttöä.

Rohdoksille myönnetään Suomessakin myyntilupa ilman, että niiden tehosta ja turvallisuudesta olisi tehty tavanomaiset ja mm. lääkkeiltä vaaditut farmakologiset, toksikologiset ja kliiniset tutkimukset. Tilannetta mutkistaa edelleen se, että yleisölle vapaasti mm. elintarvikkeina myytävien yrttivalmisteiden koostumusta ei läheskään aina tunneta eikä sitä pystytä valvomaan. Sen vuoksi moni rohdosvalmiste tai nk. luonnonlääke voi sisältää aristolakkiaa, vaikkei tuotteen pakkausmerkintä tätä kerro. Tämän totesivat mm. Englannin terveysviranomaiset äskettäin rohdoksien koostumuksesta tekemässään tutkimuksessa.

Monissa maissa lääke- ja elintarvikeviranomaiset pallottelevat keskenään kysymystä siitä, kenellä on lopulta vastuu terveydelle haitallisten rohdosvalmisteiden valvonnasta. Lääke- ja terveysviranomaiset voinevat tuskin välttää vastuutaan kuluttajien suojaamisessa lääkkeellisiin tarkoituksiin yleisölle vapaasti myytävien tuotteiden terveysvaaroilta.

Terveysviranomaisten olisi syytä käynnistää Syöpärekisterin ja muiden potilastiedostojen avulla tutkimus, jonka avulla löydettäisiin ne henkilöt, joille aristolakkiayrtin käyttö on saattanut aiheuttaa vakavia haittoja.