Balangigassa työskentelevä yleislääketieteen erikoislääkäri kuvailee myrskyn jälkiä lohduttomaksi näyksi. Ensimmäisenä työpäivänä, ennen pimeän tuloa, hän ehti hoitaa 37 potilasta.

Yleislääketieteen erikoislääkäri Ari Mönttisen ensimmäinen työpäivä myrskyn tuhoamassa Filippiinien Balangigassa koitti neljä päivää sitten, kun SPR:n klinikka perjantaina 29. marraskuuta avattiin. Mönttinen kuvailee myrskyn jälkiä lohduttomaksi näyksi. Viisi miljoonaa ihmistä on menettänyt toimeentulonsa ja suurin osa myös omaisuutensa. Heidän perheidensä kautta tuho koskee yli kymmentä miljoonaa ihmistä.

– Olemme Filippiinien köyhimmällä alueella. Puolet ihmisistä ansaitsee alle dollarin päivässä. Näillä ihmisillä ei ole mitään kerättynä pahan päivän varalle, vaan ovat pääosin päivittäisen palkkansa varassa. Maanviljelijät ovat menettäneet satonsa, kalastajat veneensä ja kookoksenviljelijät tuotantovälineensä. Arviolta 6 000–10 000 ihmistä on menettänyt henkensä, Mönttinen kirjoittaa Lääkärilehden verkkosivuilla.

Ari Mönttisen ensimmäisen työpäivän saldo on 37 potilasta. Diabeetikko, jolla pahoin tulehtuneet jalkaterät, keuhkoputkitulehduksia, seksitauteja, haavoja, gastriittia, virtsatietulehduksia, silmätulehduksia, verenpainetautipotilaita ja pahentunutta sydämen vajaatoimintaa. Mopo-onnettomuus, polvien nivelrikkoa ja kolmevuotiaan molemminpuolinen keuhkojen rohina.

Työntekijät käyttävät omaa rahaa potilaisiin

Mönttinen kertoo yhdeksänvuotiaan pojan kävelleen äitinsä kanssa kuuden kilometrin matkan vastaanotolle. Ongelmana oli korvasärky ja varpaiden kutina. Korvakäytävässä näkyi olevan kovan vahatulpan aiheuttama painesärky ja kaikki varvasvälit olivat kauttaaltaan hiertyneet rikki rikkinäisten sandaalien takia. Hoitaja pesi jalat ja käsitteli ne gentiaanavioletilla.

– Kehotin hankkimaan uudet sandaalit, ettei infektio uusisi. Äiti puisti päätään ja sanoi, ettei niihin ollut rahaa. Ei myöskään mihinkään kulkuneuvoon kotimatkalle. Hoitaja osti omilla varoillaan uudet sandaalit. Kotikyydin järjestymisestä ei ole tietoa.

Päivän päätteeksi paikallisen silmäätekevän äiti saapui hakemaan lisää statiinilääkitystä, kun se oli muutama viikko sitten päässyt loppumaan.

– Jouduin hänen pettymyksekseen kertomaan, että Punaisen Ristin sairaaloissa ja perusterveydenhuollon yksiköissä ei jaeta kolesterolilääkkeitä, Mönttinen toteaa.

Hän kuvailee työpäivää samankaltaiseksi kuin kotona Lohjan terveyskeskuksessa.

– Tosin sillä erotuksella, että suurin osa ylähengitystiepotilaista olisi ohjautunut sairaanhoitajien vastaanotolle tai saatu puhumalla pysymään kotonaan. Nyt katsomistani tosin hyvin moni oli alle vuoden ikäinen. Potilaat olivat kävelleet kahdentoistakin kilometrin päässä olevista kylistä. Kovin kiitollisina he poistuivat saatuaan hoitoa ja ohjeita.

Ari Mönttinen kertoo pohtivansa potilaidensa jatkohoitoa. Mitenkähän kotona voi haavan suihkuttelut järjestää, kun ei ole toimivaa vesijohtoa? Entä ilmakylvyt, kun kaikkialla on niin mahdottomasti kärpäsiä?

Uudesta sairaalasta ei mitään jäljellä

Mönttinen kuvailee Balangigassa kaiken olevan rikki: sortuneita ja katottomia rakennuksia, seassa ristiin rastiin kaatuneita puunrunkoja. Palmumetsät joko täysin laossa tai vailla latvustoa, rantatien betonilaatat lennelleet sivuun ja tie sortunut. Sähköttömyyden vuoksi netti ja puhelimet eivät toimi. Joskus saadaan satelliittipuhelinyhteys ulkomaailmaan.

– Terveysasemalla vain yhdessä huoneessa katto pitää vettä. Täällä on lämmintä 31 astetta, mutta päivittäin sataa useita kertoja. Paikallisessa aluesairaalassa tilanne oli vielä paljon lohduttomampi, hän kertoo.

Kymmenen vuotta maanjäristyksessä pahoin vaurioitunut sairaala oli juuri saatu korjattua ja laajennettua 85-paikkaiseksi ja varustetuksi nykyaikaisilla laitteilla ja välineillä.

– Juhlalliset avajaiset oli suunniteltu pidettäväksi kahden kuukauden päästä. Myrskyn ja hyökyaaltojen jälkeen vain muutama pala seinää oli jäljellä. Ylilääkäri itki katkerasti esitellessään paikkaa, jossa uusi rakennus oli sijainnut, Mönttinen kuvaa.

Ari Mönttinen jatkaa työskentelyään Filippiineillä noin kymmenen hengen työryhmän kanssa vielä kolmisen viikkoa. Hänen kirjoituksiaan voi seurata Laakarilehti.fi:ssä.

Kuva: SPR