Alkaa oma aika
Urakka valmistuu. Lääkäriliiton toiminnanjohtaja Heikki Pälve jää eläkkeelle.
”Kesäpaikkamme Lopella on tällä vuosikymmenellä ollut lataamo, kun koko vuoden touhuaa niin monessa asiassa ja paikassa. Nyt odotan erityisesti sitä, että tänne pääsee seuraamaan kevään tuloa.”
”Ainoa keino pitää välit hyvinä läheisten kanssa on antaa heille aikaa. Niin aion nyt tehdä.”
Heikki Pälve ajatteli lääkärin ammattia jo lukion aineita valitessaan. Kohtalon sormi sai kuitenkin viimeisen sanan, koska lääketieteellisen pääsykokeisiin lähtiessään häntä odottivat jo paikat Helsingin ja Turun kauppakorkeakouluissa.
"Toisen kerran kohtalo sai valita erikoistumisalan. Paikka aukeni ensin anestesiologiassa, korvataudit jäi toiseksi. Kummassakin pidin etukäteen työn selkeydestä. Oli hyvät mahdollisuudet tehdä diagnoosi, hoitaa ja nähdä hoidon tulokset. Sopivasti käsityötä.
Anestesiologi teki urani alkupuolella työnsä lähes pelkästään leikkaussalissa. Sitten tehohoidon, kivunhoidon ja ensihoidon kehittyminen avasi uusia mahdollisuuksia. Päästiin sairaalasta uloskin, jopa ilmaan.
Lapsia nukuttaessani kyselin aina etukäteen, millaisia unia potilas halusi nähdä. Useimmat kertoivat satuhahmoista tai piirrossankareista, mutta muuan pieni tyttö halusi lentää perhosena yli koko Afrikan ja nähdä kaikki eläimet.
Kun häntä sitten herättelin, kysyin että no, näitkö ne Afrikan eläimet? Joo!
Totesin salin muulle tiimille, että tähän pystyy vain erikoislääkäri."
Kymmenen ja uusi kymmenen
Anestesiologi osoitti työpaikallaan urheutta edunvalvonnan kentällä. Ansiot havaittiin, ja hänestä tuli Lääkäriliiton puheenjohtaja sekä raskaan mutta menestyksekkään lakon keulahahmo. Pari vuotta myöhemmin hän haki Lääkäriliiton ylimmän toimihenkilön tehtävään tiukan mietinnän jälkeen.
Ajatus jättää kokonaan kliinikon työ oli vaikea, mutta sellaiseen muutokseen piti varautua. Puheenjohtajuus oli vielä ollut osapäiväistä, mutta toiminnanjohtaja olisi töissä hyvin tiiviit ja pitkät päivät, joskus yötä myöten. Lopullisesti oman ajan menetyksen on sinetöinyt sähköisen ja sosiaalisen median luomat helppo tavoitettavuus ja nopean reagoinnin tarve.
"Pohdiskelin toiminnanjohtajan paikkaa. Vaimoni Anneli sanoi lopulta, että pitää hakea, koska vaikuttaminen on minulle niin tärkeää. Hän oli oikeassa.
Vaikea sanoa, mikä on perusluonnetta ja mikä on peräisin anestesiologin ja ensihoitolääkärin työkokemuksesta, mutta toiminnanjohtajana olen ollut tyyppiä halki, poikki ja pinoon.
Anestesiologina totuin siihen, että työn vaikutus alkoi näkyä noin kymmenessä sekunnissa, kun potilas nukahti. Toiminnanjohtajanakaan ei tuloksia odotellessa tarvitse laskea kuin kymmeneen, mutta ne ovat vuosia. Edunvalvonta ja vaikuttaminen ovat hyvin pitkäjänteistä työtä.
Moni on kuullut minulta, että älä tuo minulle ongelmaa, tuo ratkaisu. Muistan kyllä puolestani saaneeni takaisin, että malta nyt ensin kuunnella, mikä on ongelma ennen kuin kerrot sen ratkaisun."
Politiikkakin kutsui
Lääkärilakko teki turkulaistuneesta Pälvestä julkkiksen. Ei siis ihme, että kysyntä ehdokkaaksi seuraaviin kuntavaaleihin oli kova.
"Vastasin ei, ei ja ei, mutta viimein suostuin kollega Kaija Hartialan pyyntöön ja menin sitten vaaleissa läpi.
Ehdin itsekin epäillä, miten tällainen aktiivisuus politiikassa sopii liiton toiminnanjohtajan asemaan, mutta yllätyin. Se auttoi suuresti toiminnanjohtajan tehtävässä.
Selvisi, että Turun kaupunginvaltuuston jäsenyys avasi monia sellaisia ovia, joita olisin muuten koputellut turhaan. Olin mukana politiikassa, joten minut oli poliittisesti määritelty. Ei tarvinnut epäillä ja ihmetellä, mikä mies oikein olen.
Pääsin samaan joukkueeseen monien valtakunnallisesti silloin tai myöhemmin merkittävien poliitikkojen kanssa. Olimme valtuustossa yhdessä Turun puolesta, vaikka välillä eri mieltä asioista. Opimme luottamaan toisiimme puoluerajojen yli."
Liitto on varautunut muutoksiin
Lääkäriliitto on juuri saanut nimityksen arvostetuimmaksi ammattijärjestöksi. Kunnia perustuu tutkittuun tietoon, on evidence based. Toiminnanjohtaja on hyvillään ja muistuttaa, että saavutus on sitäkin arvokkaampi, kun ottaa huomioon, miten laajaa Lääkäriliiton toiminta on muihin ammattiliittoihin verrattuna.
"Olemme viime vuosina tehneet paljon perustyötä kollegiaalisuuden ja lääkärin etiikan parissa. Molemmilla on ollut teemavuotensa, joissa jäsenistö oli mukana. Näissä olemme hyvin ajan tasalla.
Erityisen iloinen olen kahdesta uudesta avauksesta. Mittavaan tutkimustyöhön perustuen tiedämme nyt lääkärin autonomiasta paljon aiempaa enemmän. Mitä autonomialla ymmärrämme, mihin yhteyksiin se liittyy ja kuinka se toteutuu tai jää toteutumatta? Profession autonomialla on vastassaan haasteita, jotka olemme perusteellisen taustatyön ansiosta vahvoja kohtaamaan.
Toinen mielestäni todella iso juttu on Lääkäri 2030 -hanke, joka sai alkunsa neljä vuotta sitten, kun kuuntelin Sitran Suomeen kutsumaa Eric Topolia. Hänen visionsa terveydenhuollon muutosvoimista saivat miettimään, millaiseen työympäristöön valmistuvat erikoislääkäreiksi he, jotka silloin aloittivat lääketieteen opiskelun.
Sitä tuntui olevan tarpeen selvittää. Syntyi projekti, joka on tulevaisuudentutkimuksen menetelmiä käyttäen kirkastanut ymmärrystämme vaihtoehtoisista kehityskuluista ja lääkärin roolin muutoksista. Tulevaisuuden ennustaminen on tulevaisuuden tekemistä.
Autonomia ja tulevaisuus ovat erityisen tärkeitä aiheita siksi, että on kyse ilmiöistä, jotka eivät ole meidän hallinnassamme. Niihin vaikuttavat monet profession ulkopuoliset voimat. Lääkäriliiton on tärkeää valvoa näitä työhömme merkittävästi vaikuttavia tekijöitä.
Uskon, että järjestödemokratia on edelleen voimissaan tällaisessa laaja-alaisessa edunvalvonnassa. Hallitus, jaostot ja valiokunnat pitävät huolen siitä, että agendalle nousevat jatkuvasti juuri ne asiat, jotka kulloinkin lääkäreitä eri työpaikoilla ja tehtävissä askarruttavat ja puhuttavat. Toimisto työstää ne sitten konkretiaksi, edunvalvonnaksi ja vaikuttamiseksi. Parhaimmillaan tämä malli toimii loistavasti."
Aivan kaikki on luottamuksen varassa
"Että lääkäri luottaa kollegaansa. Että potilas luottaa lääkäriinsä. Että yhteiskunta luottaa professioomme. Me toimimme luottamuksen varassa.
Jollei luottamusta olisi tai se katoaisi, kaikki olisi vaikeampaa. Luottamus takaa sen, että lääkäri saa hoitaa työnsä itsenäisesti ja rauhassa. Kenelläkään ei ole tarvetta puuttua siihen tai rajoittaa tarpeettomasti sitä, miten lääkäri toimii.
Luottamuksen ylläpito on jokaisen lääkärin vastuulla. Pitää ymmärtää, että yksikin väärin toimiva tai käyttäytyvä lääkäri voi saada aikaan suurta vahinkoa koko lääkärikunnalle. Yksilön virheestä rangaistaan koko professiota.
Tärkeää on myös, että meillä on hyvä luottamus suhteessa työnantajatahoon. Niin ei ole aina ollut.
Meillä on työnantajan kanssa yhteinen tavoite tarjota lääkäreille hyviä työpaikkoja. Tältä pohjalta neuvotellaan ilman, että tarvitsisi vääntää senteistä tai pilkun paikoista.
On kerta kaikkiaan mennyttä maailmaa lyödä neuvotteluissa nyrkkiä pöytään ja käyttää kovaa ääntä. Sellaistakin muutamat jäsenet tuntuvat joskus haluavan, mutta ylivoimainen enemmistö ymmärtää asiallisen linjan edut. Toki ammattiliitolla täytyy olla uskottava työtaisteluvalmius, ja meillä on. Sillä elämöintiä ei tarvita.
Nautimme luottamusta myös ministeriössä ja hallinnossa yleensä. Sen takia meitä kuunnellaan ja jos Lääkäriliitto päättää johonkin asiaan vaikuttaa, vaikutusvaltaa on.
Ei se kuitenkaan tarkoita, että voisimme marssia ministerin pakeille sanelemaan, miten asiat ovat. Ministeri kuuntelee monia muitakin tahoja. Lisäksi hänellä voi olla oma poliittinen tahto, joka poikkeaa meidän ajatuksistamme."
