Ammattialoittainen kuolleisuus väheni viisivuotisjaksolla
Työterveyslaitos ja Tilastokeskus ovat julkaisseet tutkimuksen, jossa tarkastellaan kuolleisuuseroja ammattialoittain ja -ryhmittäin vuosina 1991-95. Tutkimuksessa selvitettiin, millä aloilla ja missä ammateissa kuolleisuus on tavanomaista suurempi. Tutkimuksessa verrattiin keskenään myös miesten ja naisten ammattiryhmittäistä kuolleisuutta sekä edellisen viisivuotisjakson (1986-90) ammattialoittaista kuolleisuutta nyt tutkittuun jaksoon.
Ammattialoittain kuolleisuuden pieneneminen on jatkunut nyt tutkimuksen kohteena olleella viisivuotisjaksolla, vaikka työelämässä on tapahtunut samaan aikaan varsin suuria muutoksia. Miesten kuolleisuusluvut ovat pienentyneet noin 10-20 prosenttiyksikköä, naisten hieman vähemmän. Miesten kuolleisuus työiässä yleensä on noin 2,5-kertainen naisten kuolleisuuteen verrattuna ja 25-vuotiaiden miesten elinajan odote on melkein seitsemän vuotta lyhyempi kuin naisten.
Joissakin ammattiryhmissä kuolleisuus on edelleen pysytellyt erityisen korkealla tasolla. Yksittäisistä ammattiryhmistä miesten kuolleisuus oli suurta mm. tarjoilijoilla, rakennusalan eri ammateissa, sekatyöntekijöillä, metsä- ja uittotyöntekijöillä sekä kansi- ja konemiehistöillä. Naisten ammatit, joissa kuolleisuus oli keskimääräistä suurempi, olivat eräissä teollisissa ammateissa, esim. valimoissa, kemianprosessityössä, joissakin graafisen alan ammateissa sekä tietyissä palvelualan ammateissa, esim. ravintoloiden ja kahviloiden tarjoilijoilla ja kiinteistönhoito- ja siivoustyöntekijöillä.
Kuolleisuus oli pienentynyt miehillä rakennusalan joissakin töissä ja naisilla elintarvikealan töissä, vaikka alat muuten kuuluivat suuren kuolleisuuden luokkaan. Kaikkein pienimmän kuolleisuuden ammatteihin niin miehillä kuin naisilla kuuluivat hammaslääkärit.
Tutkimuksesta on saatavana julkaisu: Notkola V, Savela S. Ammattiryhmittäinen kuolleisuus Suomessa 1991-95. Työterveyslaitos, Tilastokeskus, Helsinki 1998.
