Tietoa elintarviketuotannon varjopuolelta

Tiedätkö mitä syöt? esittää tietoja ruoan kemiasta, ravinnon riskeistä, säilöntä- ja säilytystavoista sekä elintarviketuotannon etiikasta. Runsaasti yksityiskohtia ja potentiaalisia uhkia, mutta vähemmän havainnollista ja objektiivista tietoa riskien todennäköisyydestä. Enemmän kysymyksiä kuin vastauksia. Kirjoittaja on eläinlääkäri, elintarvikehygieenikko ja farmaseutti, ja hänen ilmoitetaan toimineen tarkastuseläinlääkärinä teurastamoissa ja elintarvikevalvonnassa sekä tutkijana lääkelaitoksessa.

Antti Aro

Tupakkaoikeudenkäynnit

Kansainväliset tupakkayhtiöt ovat 1950-luvulta saakka olleet vastaajina lukuisissa vahingonkorvausoikeudenkäynneissä. Korvausvaateiden perustana on tuotevastuu. Tupakkafirmat ovat laskeneet liikkeelle tuotteita, jotka oletetulla tavalla käytettyinä vahingoittavat kuluttajia. Kanteita on yleensä ajettu tuottamusperusteisina. Tupakkayhtiöt ovat viimeistään 1940-luvulla tienneet savukkeiden aiheuttavan keuhkosyöpää, mutta yhtiöt ovat salanneet tämän seikan ja lisäksi nimenomaisesti valehdelleet, ettei savukkeiden ja syövän välisestä kausaalisyhteydestä ole esitetty lääketieteellistä näyttöä. Savukkeita markkinoidessaan tupakkateollisuus on pyrkinyt antamaan kuluttajille kuvan täysin haitattomista tuotteista tai ainakin tuotteista, joiden vaarallisuus on vähäistä verrattuna elämän muihin riskitekijöihin.

Erkki Aurejärvi

Suomalaista kansan-parannusta, ylikansallista uskomus-lääkintää

Luontais- eli vaihtoehto- eli uskomuslääkintää pidetään usein synonyymina perinteiselle kansanlääkinnälle. Käsitys on virheellinen: uskomuslääkintä on jälkiteollisen yhteiskunnan ilmiö, laaja elinkeino ja moderni kaupanala, joka tuottaa teollisesti lisäravinto- ja yrttivalmisteita sekä terapiapalveluita. Kansanomaisen lääkinnän osuus uskomuslääkinnästä on pieni.

Hannes Karppinen ja manuaalinen terapia

Hannes Karppinen on parantajasukua. Vaikka hän on palkittu terapia-alan yrittäjä, on hän myös vanhaa kotimaista jäsenkorjaajaperinnettä edustava kansanparantaja. Terveydenhuollon koulutusta hänellä ei ole. Hänen käsityksensä elimistön toiminnasta ja kipujen syistä on sukua vanhan kiropraktiikan näkemykselle, jonka mukaan selkärangassa olevat häiriöt (virheasennot, lukkotilat, kiropraktiikassa subluksaatiot) ovat mitä moninaisimpien vaivojen syitä.

Veijo Saano

Rumjantseva ja karaisevat kotihoidot

Ljudmila Rumjantseva on lääkäri. Hän esittelee kirjansa johdannossa monia avainsanoja hoitojensa tueksi. Luonnonmukaisuus, elimistön puolustusjärjestelmät, käsitys että hoitomenetelmän vanhuus olisi tae sen toimivuudesta, ekologia ovat epämääräisiä, myönteisesti latautuneita sanoja ja ajatuksia, joita monissa muissa yhteyksissä on esitetty milloin minkin vaihtoehtoterapian vakuudeksi.

Veijo Saano

Syöpään sairastuneen opas antaa toivoa

Kirjanen käsittelee monia syöpään sairastumiseen liittyviä kysymyksiä. Opas on kirjoitettu nimenomaan potilaan näkökulmasta ja siinä kerrotaan sekä vaikeista tunnetason että aivan käytännöllisistä ruokatottumuksiin ja harrastuksiin liittyvistä asioista. Kirjan tarkoituksena on oppia hallitsemaan omaa sairastumista ja käsittelemään tunteita, ajatuksia ja kysymyksiä, jotka heräävät sairastumisen yhteydessä. Oppaassa todetaan, että sekä sairastuneilla että heidän läheisillään on huikeita voimia sopeutua ja selviytyä, kunhan nämä voimat otetaan käyttöön.

Vähintään 30 minuuttia päivässä

Jokaisen aikuisen tulisi harrastaa päivittäin kohtuullisen rasittavaa liikuntaa vähintään 30 minuuttia yhtenä tai useampana jaksona. Sosiaali- ja terveysministeriön sekä opetusministeriön yhdessä antamat suositukset ovat syntyneet Kunnossa Kaiken Ikää -ohjelman kokemusten pohjalta.

Terapeuttinen leikki lapsen avuksi sairaalassa

Terapeuttinen leikki auttaa lasta tutustumaan vieraaseen sairaalaympäristöön ja toimenpiteisiin, mutta se antaa myös välineen kerrata ja työstää sairaalakokemuksia. Terapeuttinen leikki sijoittuu jonnekin leikkiterapian ja pedagogisen leikinohjauksen välimaastoon. Sillä on tärkeä tehtävä lapsen kehityksen ylläpitäjänä ja vahvistajana sairaalajaksojen aikana.

Kotivammaisuutta esiintyy yhä enemmän

Miten sinua kohdeltiin lapsena? kysyy psykiatri Martti Paloheimo. Lapsena koettua fyysistä tai psyykkistä väkivaltaa, syrjintää ja välinpitämättömyyttä ilmenee potilaiden muistoissa yllättävän usein. Kaltoinkohtelu on tapahtunut kodin seinien sisäpuolella, missä lapsena olisi pitänyt tuntea olonsa tuvalliseksi ja rakastetuksi. Potilaiden perheissä ei aina ole ollut alkoholi-, yksinhuoltajuus- tai taloudellisia ongelmia, vaan ulkoisesti kaikki on näyttänyt olevan hyvin.

Miesten terveydestä huumorin höystämänä

Mies on maailman huonoin potilas. Hän kaatuu mieluummin saappaat jalassa kuin menee lääkäriin. Sairauksista ja oireista ei puhuta, elleivät ne satu olemaan urheiluvammoja. Huumorin varjolla kerrotut tapausselostukset kuvaavat vakavia ja jokapäiväisiä ongelmia.

Suomalainen lääkäri potilaana - erityisesti päihdepotilaana

Kun 28.2.2000 tarkastettiin Tampereen yliopistossa työterveyslääkäri Eliisa Mäenpään väitöskirja Sairaalalääkärin jaksamisesta työterveyslääkärin näkökulmasta, lienee aika tarkastella kaikista hankalinta - lääkärin suostumista päihdepotilaaksi.

Pekka Kiviranta

Yksinäinen lääkäri

Lääkärintoimen monia puolia, lääkärin asemaansa asiantuntijana, hänen suhdettaan potilaaseen kuuntelijana, ymmärtäjänä mutta ehkä myös paternalistisena ohjaajana, käsitellään yhä enemmän kirjallisuudessa. Tässä haluan nostaa esille erikoisen aspektin, joka liittyy aina lääkärintyöhön ja jota muut eivät voi täydellisesti, oman kokemuksen puutteessa, ymmärtää ja havaita.

Pekka Vuoria

Perusteellisesti ravitsemustieteestä

Uusi suomenkielinen ravitsemuksen oppi- ja käsikirja Ravitsemustiede on ilmestynyt muutama vuosi sitten julkaistun Kliininen ravitsemustiede -kirjan jatkajaksi. Kirja on laajentunut aikaisemmasta huomattavasti ja sisältää nyt peräti 648 sivua. Monia uusia asioita on otettu mukaan. Erityisen merkittävää on, että tähän aikaan liittyvät uudet asiat kuten etniset ruokavaliot, uuselintarvikkeet ja funktionaaliset elintarvikkeet ovat saaneet omat lukunsa.

Markku Savolainen

Metabolinen oireyhtymä syvällisemmin ja laajemmin

Metabolinen oireyhtymä eli insuliiniresistenssioireyhtymä on ollut voimakkaasti esillä niin meillä kuin kansainvälisestikin 1990-luvun aikana. Tämä kirja pohjautuu aiheesta syksyllä 1998 Padovassa pidetyn symposiumin esitelmiin. Kyseessä ei siis ole oppikirja, vaan paljolti alan kansainvälisten huippututkijoiden omiin tutkimustuloksiin pohjautuvien esitelmien kokoomateos. Tästä huolimatta kirjan sisältö on rakennettu oppikirjamaiseen tapaan: ensimmäisissä luvuissa käsitellään epidemiologiaa ja genetiikkaa, sitten siirrytään insuliiniresistenssiin ja siihen usein liittyvän diabeteksen komplikaatioihin ja lopuksi käsitellään komplikaatioiden ehkäisyä.

Tapani Rönnemaa

Aivotutkimuksen vuosikymmenen tilinpäätös

Kymmenen vuotta sitten pidettiin selvänä, että aivoja surkastuttavien tautien ja dementian perusta selvitetään heti miten. Näin ei käynyt, vaikka esimerkiksi hullun lehmän tautia aiheuttava prioni löydettiin. 1990-luvun alussa asetettiin eniten toiveita mielenterveyden häiriöiden biologisten syiden selvittämiselle. Yksikään psykiatrinen kansanterveyden ongelma ei ratkennut aivotutkijoiden ponnisteluista huolimatta, vaikka eniten rahaa jaettiin mielenterveyden aivoperustan tutkimuksiin ja lääkehoidon kehittämiseen.

Markku T. Hyyppä

Anestesiologian ja tehohoidon suomenkielinen Pikkujättiläinen

Anestesiologiasta on ilmestynyt täysin uudistunut, suomenkielinen oppi- ja käsikirja. Kun kirjan ensimmäinen painos ilmestyi vuonna 1988 oli opuksen sivumäärä vielä noin 400, kun nyt se on yli kaksinkertaistunut. Tähän on vaikuttanut sekä anestesiologia-alan nopea kehittyminen että anestesiologin työn monipuolistuminen ja levittäytymien etenkin leikkausosastojen ulkopuolelle. Viime vuoden alussa voimaan tullut asetus erikoislääkärin tutkinnosta muutti erikoisalan nimikkeeksi anestesiologia ja tehohoito, joten kirjassa on lisätty etenkin teholääketieteen osuutta, mihin jo uudistunut kirjan nimikin viittaa.

Juha Perttilä

Aivojen lääkkeiden psyko-farmakologinen historia

Kiinassa käytettiin efedriinipitoista rohtoa stimulanttina jo 2800 eKr. Psykofarmakologisella hoidolla on pitkä historia, vaikka vasta klorpromatsiinin tulo markkinoille 1952 avasi nykyisen tieteellisen psyykenlääkkeiden aikakauden. Psykofarmakologian alkukautta leimasi se, että uudet mielenterveyden häiriöiden lääkkeet löytyivät toinen toisensa jälkeen muuhun lääketieteelliseen käyttöön testattujen aineiden sivutuotteina; psyykkinen vaikutus oli aluksi vahingossa löydetty sivuvaikutus. Klorpromatsiinia testattiin narkoosia vahvistavana lääkkeenä, litium oli aluksi eri yhdisteinä kihdin, unettomuuden ja munuaistautien lääke ja ensimmäinen MAO-estäjä löytyi masennuslääkkeiksi tuberkuloosin hoidosta. Ensimmäinen bentsodiatsepiini saatiin markkinoille1960 ja ensimmäinen serotoniinin takaisinoton estäjä sai myyntiluvan Suomessa 1988.

Kari Pylkkänen

Vanhustenhuollon vaihtoehdot - mitä mikin maksaa?

Vanhustenhuolto on viime aikoina ollut näkyvästi esillä julkisessa keskustelussa. Valitettavan usein uutiset ovat olleet kielteisesti värittyneitä, kuten tulipalot vanhustentaloissa tai erilaiset laitoshoitoon liittyneet laiminlyönnit. Kriittinen tarkastelu sekä laatuun että kustannuksiin liittyvien tekijöiden suhteen on siten varmastikin paikallaan. Väestön ikääntyessä kustannukset tulevat kasvamaan. Vanhustenhuollon eri toteutuskeinojen kustannusvertailussa ei kuitenkaan saa unohtaa arvokeskustelua ja vanhusten omia toiveita. Menojen osalta on lisäksi hyvä muistaa myös toisen maksajan eli palvelujen käyttäjän näkökulma.

Heikki Pirttiaho

Itsekokeilijat osana lääketieteen historiaa

Kun 1980-luvun alussa eräs kurssitoverini mainitsi, että professorilla, jonka tutkimusryhmään hän kuului, oli tapana ottaa verrokkiverinäytteet omista laskimoistaan. Hämmästyin, kuten kurssitoverinikin oli tehnyt nähtyään ensimmäistä kertaa professorin arpiset kyynärtaipeet. Kyseessä ei liene yksittäinen tapaus, vaan laboratoriomedisiinan vallitseva maan tapa.

Timo Hannu

Kovaa peliä sairaaloissa

Varovaisen arvion mukaan viisi prosenttia Suomen sairaalapotilaista saa hoitojaksonsa aikana sairaalaperäisen infektion. Näitä potilaita on yhteensä 50 000, ja heistä 5 000 kuolee. Peräti 1 000 potilasta kuolee sairaalainfektioon siitä huolimatta, että heillä ei ole kuolemaan johtavaa perustautia. Ainakin 200-300 henkeä pystyttäisiin pelastamaan sairaalainfektioiden torjuntaa tehostamalla. Siis lähes yhtä paljon kuin liikenteessä kuolee ihmisiä vuosittain. Tämän Jukka Lumion sairaalahygienian merkitystä käsitelleestä kappaleesta kootun koruttoman esittelyn jälkeen lienee selvää, että sairaalainfektiot ovat suuri kansallinen terveysongelma.

Pentti Huovinen