Näkökulmia verkkojulkaisemiseen

Euroopan tiedetoimittajien yhdistys, European Association of Science Editors, järjestää suuren kokouksen kolmen vuoden välein. Yksi tämänvuotisen kokouksen pääteemoista oli julkaiseminen Internetissä.

Maria Kuronen

Aspergerin oireyhtymän nykykäsitys

Itävaltalainen lastenlääkäri Hans Asperger kuvasi vuonna 1944 joukon poikia, joilla normaaliin älykkyyteen liittyi merkittävä vastavuoroisen sosiaalisen kommunikaation häiriö, stereotyyppisiä ja jäykkiä kiinnostuksen kohteita sekä yliälyllistävä suhtautuminen maailmaan. Hän kutsui tilaa autistiseksi psykopatiaksi. Aspergerin työ tuli tunnetuksi englanninkielisessä maailmassa vasta vuonna 1981 Lorna Wingin luotua käsitteen Aspergerin oireyhtymä kuvaamaan niitä autistisia potilaita jotka eivät sopineet Kannerin infantiilin autismin kuvauksiin. Aspergerin oireyhtymä hyväksyttiin itsenäiseksi diagnoosiksi DSM IV-luokitukseen 1994 ja ICD-10:een 1993. Tämän jälkeen aihetta käsittelevä kirjallisuus on eksponentiaalisesti kasvanut.

Pekka Tani

Hoitovirheistä

Koko sana ja käsite saa kylmät väreet kulkemaan lääkärin selkäpiissä. Mutta niitähän on. Onneksi valtaosa on vähäisiä niin että potilasta palvellessamme voimme oikaista sen, mikä on väärin mennyt, ilman merkitseviä seurauksia potilaalle tai kenellekään muullekaan. Yrityksen ja erehdyksen tie on kliinisen medisiinan jokapäiväistä todellisuutta. Käypä hoito näyttää luontonsa vasta kun havaitaan, onko se myös potilaalle käypä.

Pekka Vuoria

En ovanlig bok om ett ovanligt liv

Den norske läkaren Helge Eivind Torps memoarer hör till de mest ovanliga man kan läsa. Han insjuknade som sexåring i polio och förlamades totalt i den nedre extremiteterna och var efter det bunden till sängen. Därtill fick han hudtuberkulos med svår böld- och varbildning. Hans skolgång blev svårt eftersatt men med stor energi, specialarrangemang och ett stort stöd av sin familj avlade studentexamen.

Svante Stenman

Miten pysyä muutoksen mukana

Suurten ikäluokkien merkitys suomalaisen palvelurakenteen muokkaajina on aina ollut huomattava. Lähimmän viiden vuoden kuluessa on sosiaali- ja terveysalan alettava valmistautua seuraavaan isoon myllerrykseen. Noin 10 vuoden sisällä suuret ikäluokat alkavat siirtyä eläkkeelle ja 20-25 vuoden sisällä heidän hoito- ja hoivatarpeensa kasvaa merkittävästi.

Onko työpaikallasi huumeiden käyttäjä?

Huumeiden käyttäjään voi törmätä nykyään lähes kaikkialla. Työpaikalla sellainen voi olla työtoveri, asiakas tai satunnainen kävijä. Huumausaineen vaikutuksen alaisena ihminen käyttäytyy arvaamattomasti, jopa ympäristölleen vaarallisesti.

Olisiko sinulla aikaa? Ajatuksia ajasta, ajattomuudesta ja kiireestä

Aika näyttää, kuten monet muutkin luonnonvarat, epätasaisesti jakautuneelta yhteiskunnassa. Monilla on sitä aivan liian vähän, toisilla taas liikaakin. Työttömyys tai eläkkeelle siirtyminen saattavat aikaansaada ainakin tilapäisen ongelman: miten täyttää mielekkäällä tavalla vapautuva aika. Työkyvyttömyyseläkehakemuksissa yksi yleisimpiä huolen aiheita on eläkkeen hakijan kokema kiire ja stressi. Nämä taas kanavoituvat herkästi erilaisiin somaattisiin, psykosomaattisiin ja psyykkisiinkin oireisiin, jotka saattavat viedä lääkärin huomion pois perusongelmasta - potilaan elämän hallinnan puutteesta ja vaikeudesta hahmottaa aikaansa oikealla tavalla. Paradoksaalisesti kylläkin samalla kun on kehitetty yhä enemmän aikaa säästäviä laitteita (PC:t, astianpesukoneet, mikroaaltouunit jne.), on ihmisten kiire lisääntynyt. Aikaa ei voi kuitenkaan säästää, aikaa voi vain käyttää, kukin tavallaan.

Hans Fredriksson

Havainnollisesti aineiston tilastollisesta käsittelystä

Biostatistiikan alalla kunnostautuneen Readingin yliopiston Mark Woodward on kirjoittanut kirjan epidemiologisten aineistojen analyysistä. Itse asiassa teos tarjoaa selkeän yleisesityksen aineiston käsittelystä ja on antoisa myös kliinisten tutkimusten kanssa työskenteleville. Kirja ei vaadi syvällistä tilastotieteen hallitsemista, peruskäsitteiden tunteminen riittää. Jäsennys on selkeä ja esitystapa erittäin havainnollinen.

Anssi Auvinen

Suomalaisesta seksuaaliterveydestä kahdella kielellä

Väestöliiton erikoistutkijan, dosentti Osmo Kontulan ja Marylandin yliopiston sosiologian professorin Ilse Lottesin yhteistyönä on julkaistu kirjapari, jossa kuvataan Suomessa 1960-luvulta alkaen omaksuttua moralisoimatonta näkökulmaa seksuaaliterveyteen liittyviin asioihin. Tämän ansioiksi luetaan teiniraskauksien ja aborttien pieni määrä sekä sukupuolitautien määrän väheneminen aina 1990-luvun lopulle asti. Kirjassa on lähes 30 kirjoittajaa, jotka toimivat seksologian ja seksuaaliterveyden eri aloilla. Joukossa on mm. lääkäreitä, tutkijoita, terapeutteja ja terveydenhuollon opettajia.

Terveysmenoja, kansanterveyttä ja kansantaloutta

Onko iso aina kaunista? Onko enemmän aina parempaa? Suomi haluaisi olla isojen joukossa myös terveydenhuoltomenoilla mitattuna. Näin voi päätellä, kun seuraa huolestuneita puheenvuoroja Suomen terveydenhuoltomenojen tämänhetkisestä tasosta. On tunnettu tosiseikka, että Suomessa käytetään nykyisin terveydenhuoltoon suhteellisesti vähemmän rahaa kuin useimmissa muissa Euroopan maissa, Yhdysvalloista puhumattakaan. Ei kuitenkaan ole itsestään selvää, että terveydenhuoltomenojen tasolla ja niiden muutoksella olisi suoraviivainen yhteys palvelujen ja väestön terveyden tasoon, tai että menojen terveyspoliittista osumatarkkuutta voitaisiin vertailla erilaisten terveydenhuoltojärjestelmien kesken.

Jan Klavus

Me ja kultuuriympäristömme

Ihminen on aina koristellut itseään ja ympäristöään. Se on yksi keskeinen osa inhimillistä elämää. Tällä on suuri vaikutus hyvinvointiimme. Se kertoo jotakin siitä ihmisyydestä, joka liittää meidät sukupolvien ketjuun. Rakennettu ympäristömme sisältää runsaasti myös piirteitä, jotka heijastavat kaipuutamme kauneuteen. Nämä piirteet vaihtelevat kulttuurista toiseen, aikakaudesta aikakauteen. Ne ovat tunnistettavissa, ne viestivät ihmisille rakentajistaan jotakin ylevämpää kuin mitä arki sinällään edustaa.

Veikko Karskela

Tervettä viestintää

Yrttitohtori myi koiranpapanoita syöpälääkkeenä (IS 29.5.2000), lienee lööppi, joka herätti paitsi terveydenhuollon ammattilaisten niin myös jokaisen (syöpä)potilaan mielenkiinnon. Koiran ulosteitako oli siis myyty, vai mitä? Mutta, kuten iltapäivälehtien jutuille usein käy, kuivui tämäkin juttu kasaan matkalla lööpistä varsinaiseen tekstiin. Etusivun vinkki tarkentaa hieman: Yrttitohtori myy koiranmuonaa syöpälääkkeenä. Sisäsivun jutussa otsikko täsmentää edelleen: Itseoppinut yrttitohtori myy koiranmuonaa syöpälääkkeenä. Itse jutusta käy ilmi, etteivät puristeet, joiden toki mainostetaan parantavan kaiken mahdollisen, ole koiranmuonaa. Puristeita vain valmistetaan yrityksessä, jolla on lupa valmistaa vain eläinravintopellettejä.

Sinikka Torkkola

Lääkäri oikeudessa - asiantuntija vai todistaja

Kun raastuvanoikeudet ja kihlakunnanoikeudet joitain vuosia sitten muuttuivat käräjäoikeuksiksi, muuttui myös tuomioistuinten asioitten käsittelytapa. Aikaisemman kirjelmiin ja kirjallisiin lausuntoihin ja usein lykkäyksiin pitkittynyt prosessi muuttui yhteen pääkäsittelyyn tähtääväksi ja samalla pääasiassa suulliseksi. Myös hovioikeudet ovat siirtyneet suulliseen käsittelyyn. Lääkäri useimmiten selvisi aikaisemmin omasta osuudestaan lähettämällä kunnian ja omantunnon kautta vahvistetun lääkärinlausunnon oikeudelle. Edes oikeuslääkärit eivät joutuneet kuultaviksi kuin ani harvoin, pari kertaa vuodessa.

Kari Karkola

Mitä lääkärille oikeasti kuuluu?

Pekka Vuoria esittää kysymyksen kahdeksalle lääkärille. Osa lääkäreistä työskentelee terveyskeskuksessa tai sairaalassa ja osa on yksityisellä puolella. Yksi vastaajista on eläkeläinen.

Suomenkieliset kuolevat nuorempina kuin ruotsinkieliset

Kirjoittaja kiinnostui aiheesta nähtyään Suomen Lääkärilehdessä (1997; 52:3237-3240) Markku T. Hyypän kirjoituksen Suomenruotsalaisen väestön hyvä terveys ja toimintakyky säästävät miljardeja. Mononen tutki viime vuonna eräissä pohjalaisissa sanomalehdissä kaikki julkaistut kuolinilmoitukset, joista tallensi syntymä- ja kuolinpäivät. Seinäjoella ilmestyvän Ilkan kuolinilmoitukset edustivat suomenkielisen väestön tietoja ja ruotsinkielisten tiedot saatiin useasta alueella ilmestyvästä ruotsinkielisestä paikallislehdestä. Yhteensä aineistossa oli yli 3000 kuolin-ilmoitusta.

Kun et saa suutasi auki kokouksessa

Sosiaaliset tilanteet ovat monelle ahdistuksen paikka. Vaikka ajatuksia olisi, moni ei saa niitä puetuksi sanoiksi muiden läsnäollessa. Kirjassa esitellään ryhmäterapiaohjelma, jonka tarkoituksena on opettaa yksilöä tarkastelemaan omia tunteitaan ja käyttämään niitä positiivisena voimavarana ja hyödyllisen tiedon välittäjänä erilaisissa sosiaalisissa tilanteissa. Yhteistyö ja tiimissä toimiminen on välttämätön osa sosiaalisia taitojamme, oli sitten kyseessä työ tai vapaa-aika.

Kuvakirja kertoo mitä lääkärissä tehdään

Lasten lääkärissäkäynnin pelkoa hälventämään on koottu selkeä kuvakirja, jossa Pekka-lääkäri näyttää lapsille, mitä kaikkea lääkärin vastaanotolla tehdään. Tavallisimmat välineet esitellään, kuten stetoskooppi, kuumemittari, refleksivasara ja mikroskooppi. Kuvien lisäksi on joka sivulla luukkuja, joiden taakse voi kurkistaa. Käsitteet heijaste, bakteerit, karsastus ja verinäyte esiintyvät myös tekstissä. Niitä on selvennetty sekä kuvien että selostuksen avulla. Kirja soveltuu noin 5-vuotiaille sitä vanhemmille lukemaan opetteleville lapsille.

Mikä säikäytti Valkealan rotat

Uutinen rottien joukkopaosta Valkealan kaatopaikalta hätkäytti iltauutisten katsojan Serbian vallankumouksen ja Israelin intifadan kaltaisten suurten uutisten joukkoon sijoitettuna. Voiko tämä olla ihan totta - aprillipilaksi se ei käy, siis mistä oikein on kysymys.

Jarmo Louvo

Uusi laaja suomenkielinen kardiologian oppikirja

Uusi kardiologian suomenkielinen oppikirja ilmestyi kuusi vuotta Kliininen kardiologia -oppikirjan (Orion) jälkeen. Kyseessä ei siis ole kirjan toinen painos, vaan uuden oppikirjan 1. painos. Näiden kirjojen välillä on kuitenkin paljon yhteistä ja samoja tekijöitäkin on 17 kpl, kaikkiaan kirjoittajia on 65.

Matti Nikkilä

Hypnoosi - kummajainen vai hoitomuoto?

Hypnoosia ja hypnoterapiaa on pidetty maassamme kummajaisena, hoitomuotona jopa kyseenalaisena. Syitä lienee useita. Sitä on pidetty katarktisena purkauksena ilman pysyvää vaikutusta, sitä on käytetty ihmisten viihdyttämiseen ja naurattamiseen jne. Yleinen tietämättömyys ja oudon pelkokin ovat usein tämän hoitomuodon käytön esteenä.

Veikko Karskela