Kollegiaalisuuden monta puolta esillä Turussa
– On hyvä, että myös kollegiaalisuuden niin sanottu kääntöpuoli tuli esille keskustelussa, sanoo Tiina Laiterä.
Maija Lavonius puhui tilaisuudessa kollegiaalisuudesta seniorilääkärin näkökulmasta.
Tiina Leiterä puhui tilaisuudessa juniorilääkärin näkökulmasta.
Kollegiaalisuus on tärkeä lääkärikunnan yhtenäisyyttä ylläpitävä liima, johon liittyy toisten tukemisen lisäksi yhteistä vastuuta. Tästä keskusteltiin Lääkäriliiton Turun paikallisosaston tapahtumassa "Miten kollegiaalisuus näkyy lääkärin työssä", joka toi paikalle kaikenikäisiä lääkäreitä.
Keskustelu oli vilkasta ja kollegiaalisuutta käsiteltiin monipuolisesti, kiittelevät tilaisuudessa alustukset pitäneet TYKS:n osastonylilääkäri Maija Lavonius ja erikoistuva lääkäri Tiina Laiterä.
Nuorilla lääkäreillä kollegiaalisuuteen liittyi paljon toiveita, ja he halusivat saada tukea vanhemmilta kollegoilta. Seniorilääkäreitä taas puhutti se, että kollegiaalisuus ei aina ole miellyttävää, kun voidaan joutua puuttumaan kollegan työnlaatuun tai elämänhallintaan.
Monenlaisia hierarkioita
Maija Lavonius puhui tilaisuudessa kollegiaalisuudesta seniorilääkärin näkökulmasta. Mitä hänelle jäi mieleen keskustelusta?
– Lääkäreiden välillä on monenlaisia hierarkioita. Epäkollegiaalisuutta muiden taholta tunsivat kokeneensa etenkin keikkalääkärit. Myös yksityislääkärit kokivat, että sairaalalääkärit saattavat ajoittain väheksyä heidän ammattitaitoaan ja motivaatiota työnteolle.
– Suurin osa lääkärien välisistä ristiriidoista on väärintulkintoja, ja keskustelimme siitä, miten voitaisiin välttää tilanteita, joissa kollegat tulkitsevat toistensa tarkoitusta väärin. Jos esimerkiksi lähettävän lääkärin potilas-lääkärisuhteessa on luottamuspula, jonka vuoksi lääkäri haluaa "second opinionin" erikoislääkäriltä, sen voisi kirjoittaa lähetteeseen. Siten vastaanottava lääkäri tietäisi mistä on kyse, eikä tulkitse, että nuori lääkäri on tehnyt turhan lähetteen.
Ei pestä likapyykkiä julkisesti
Tiina Laiterä piti tilaisuudessa alustuksen kollegiaalisuudesta juniorilääkärin näkökulmasta. Mitä hänelle jäi mieleen?
– Perustason kollegiaalisuuteen riittäisivät hyvät käytöstavat. Tämä tulee esille esimerkiksi siinä että luotetaan kollegan ammattitaitoon. Jos potilas arvostelee kollegan valintoja toisen lääkärin vastaanotolla, siihen ei pitäisi lähteä mukaan. Jos lääkärit puivat kaikkien nähtävillä sisäisiä riitojaan, se vaikuttaa koko ammattikunnan luotettavuuteen ja siihen, miten kansa näkee meidät.
– Joissain yksityisissä terveyspalveluissa on mahdollistettu lääkärien pisteytys, ja tämä herätti keskustelua siitä, lisääkö pisteytys epätervettä kilpailua lääkärien välillä.
– Oli hyvä, että myös kollegiaalisuuden niin sanottu kääntöpuoli tuli esille keskustelussa. Terve kritiikki kuuluu kollegiaalisuuteen, eikä kollegiaalisuus tarkoita sitä, että katsottaisiin virheitä läpi sormien. Myös vastuu epäonnistumisista kannetaan yhdessä.
Mitä jäi mieleen juniorilääkärin alustuksesta, Maija Lavonius?
– Tiina puhui hauskasti siitä, miten kaikki ihmiset kaikkina aikoina ovat pyrkineet jakautumaan "me" ja "te" -leireihin. Kollegiaalisuudessa pyritään korostamaan tätä "me"-leiriytymistä. Tiinalla oli hyvä esimerkki siitä, miten leiriajattelu näkyy esimerkiksi urheilussa, kun muuten asialliset perheenisät saadaan huutamaan toisilleen kentällä.
Mitä jäi mieleen seniorilääkärin alustuksesta, Tiina Laiterä?
– Maija osasi hienosti pukea sanoiksi, että kollegiaalisuus voi ilmetä monella tavalla. Suomalaisten välittäminen on tekoja, ja se pätee yhtä lailla kollegiaalisuuteen. Maijalla oli hyvä esimerkki siitä, että jos vaikka keskellä yötä soitat apua pieleen menneestä leikkauksesta, kollegiaalinen on se, joka tulee vaikka kiroillen auttamaan eikä se joka hetken puhuu kauniita puhelimessa ja sanoo sitten, että pärjäile."
