”Tärkeintä on estää lisävahinkojen syntyminen”
Korkeaenergisissä onnettomuuksissa on yleensä turvallisinta hälyttää ensihoito paikalle.
Sosiaalisessa mediassa levisi viikonlopun aikana video, jossa poliisi kiilasi pakoa yrittäneen nuoren mopoilijan henkilöautolla rajun näköisesti tieltä. Tämän jälkeen poika mediassa olleiden tietojen mukaan kävelytettiin poliisiautoon.
Somessa on levinnyt myös video, jossa poika istuu poliisiautossa kypärä vielä päässään ja hänelle laitetaan käsirautoja. Tapaus sattui Tuusulassa järjestetyssä mopomiitissä.
Tapaus on herättänyt kiivasta keskustelua. Muun muassa somesta tuttu lääkäri, pelastaja-ensihoitaja Atte Virolainen varoittaa Facebook-julkaisussaan kävelyttämästä korkeaenergistä vammapotilasta.
Akuuttilääketieteen erikoislääkäri, FinnEM ry:n puheenjohtaja Eeva Tuunainen, saako potilasta kävelyttää korkeaenergisen onnettomuuden jälkeen?
– Se on tilannekohtaista. Sen henkilön, joka on ensimmäisenä paikalla, oli se sitten sivullinen, ensivasteyksikkö, poliisi tai syrjäseudulla vaikkapa rajavartija, täytyy tehdä se arvio. Joskus potilas on siirrettävä esimerkiksi muun vaaran tieltä.
Mediassa ja sosiaalisessa mediassa on liikkunut kahdenlaista tietoa siitä, pyysikö poliisi Tuusulan tapauksessa ensihoidon paikalle. Miten tällaisissa onnettomuustilanteissa pitää yleensä menetellä?
– Tärkeintä on ensin estää lisävahinkojen syntyminen ja sen jälkeen arvioida, onko potilaalla vammoja, jotka vaativat kiireellistä hoitoa.
Jos kyseessä on korkeaenerginen onnettomuus, turvallisin ratkaisu on yleensä hälyttää ensihoito paikalle. He pystyvät tekemään tarkemman arvion ja päättämään jatkohoidon tarpeesta.
Monesti potilas kuljetetaan päivystykseen, koska kaikkia vammoja ei voi luotettavasti sulkea pois tapahtumapaikalla. Osa vammoista tai oireista voi tulla esiin vasta myöhemmin.
Milloin tarvitaan ensihoitoa?
– Käytännössä liikenneonnettomuuksissa kynnys ensihoidon hälyttämiseen pitäisi olla matala. Erityisesti silloin, kun törmäys on tapahtunut kovalla vauhdilla tai osallisena on vähän suojattu tienkäyttäjä, kuten mopon, moottoripyörän tai polkupyörän kuljettaja.
Pelkästään se, että ihminen pystyy kävelemään tai vaikuttaa alkuun hyväkuntoiselta, ei sulje pois vakavia vammoja.
Miten tällaisia tilanteita arvioidaan jälkikäteen terveydenhuollossa? Miten niitä pitäisi arvioida?
– Terveydenhuollossa tiedetään hyvin, että vaativissa tilanteissa päätöksentekoon vaikuttavat monet tekijät: kiire, kuormitus, epävarmuus ja se, että kaikkea tietoa ei ole heti saatavilla. Siksi emme yleensä tarkastele tapahtumia niin, että etsitään yksi ihminen, joka teki jotain väärin, vaan pyritään ymmärtämään koko tapahtumaketju ja ne olosuhteet, jotka vaikuttivat ratkaisuihin.
Ajattelen, että sama näkökulma sopii myös tällaisiin tilanteisiin. Jos halutaan parantaa turvallisuutta, kannattaa katsoa koko prosessia ja miettiä, mitä siitä voidaan oppia. Siinä mielessä niin sanottu ”second victim” -ajattelu on tärkeä: myös ammattilaiset voivat kuormittua tai jopa traumatisoitua vaikeista tilanteista, ja avoin, oppimiseen tähtäävä keskustelu vie turvallisuuskulttuuria pidemmälle kuin yksittäisten toimijoiden osoittelu. Lisäksi se voi auttaa ammattilaisia tapahtuneen käsittelyssä ja siitä toipumisessa.
