Työnantajat ovat viime aikoina olleet tyytymättömiä työterveyshuollon kustannuksiin.

Moni kokee, että työkyvyn nimissä tulppa on auki liian laajoille tutkimuksille. Jos on muutama poissaolo ja pikkuisen ylipainoa, ei tarvitsisi laskuttaa kuutta käyntiä ravitsemusterapeutilla. 

Yhdeksi syyksi on paljastunut Työote-malli.

Sairaala tai terveysasema kirjoittaa siinä vain lyhyen sairauspoissaolon ja ohjaa potilaan työterveyteen, joka ottaa vastuun työkyvyn arvioinnista sekä yhteistyöstä työpaikalle.

Malli leviää tänä vuonna erikoissairaanhoidosta perusterveydenhuoltoon ja on ollut menestys. Poissaolot ovat lyhentyneet, ja säästöjä on syntynyt yritysten lisäksi hyvinvointialueilla.

Palvelutuottajat ovat kuitenkin alkaneet tulkita sopimuksiaan uudella tavalla.

He ovat sitä mieltä, että voivat työkyvyn tukemiseksi tehdä laboratoriotutkimuksia, kuvantamisia ja erikoislääkärikonsultaatioita, vaikka ne eivät kuuluisi sopimuksiin eikä niistä olisi erikseen työnantajan kanssa sovittu.

Käytäntöjen laajentamista on paikoin perusteltu Kelan tai Työterveyslaitoksen ohjeistuksilla. 

Hallitus on nyt tarttumassa ongelmiin ja uusii asetusta hyvästä työterveyshuoltokäytännöstä. Aikaa on kesäkuun loppuun. Työterveyslaitos päivittää samalla opastaan, joka on vuodelta 2014.

Muutokset koskevat suurta joukkoa suomalaisia.

Työterveyden piirissä oli vuonna 2022 reilut 2 miljoonaa palkansaajaa. Heistä noin 94 prosentilla oli lakisääteisten palvelujen rinnalla mahdollisuus yleiseen sairaanhoitoon.

Järjestelmä maksaa miljardi euroa vuodessa ja vie nelisen prosenttia Suomen terveydenhuollon kustannuksista. 79 prosenttia rahasta tulee työnantajilta ja 21 prosenttia palkansaajilta sekä yrittäjiltä.

Työterveyshuollon tulee reagoida maailman muutoksiin, ja suunta kohti työkyvyn ylläpitoa on oikea.

Linjojen vetäminen ei kuitenkaan kuulu palvelujen tuottajille.

Lainsäätäjän ja viranomaisten on luotava yksiselitteiset raamit ja tuotava ne ajan tasalle. Työnantajat ja terveysyritykset voivat sen jälkeen yhdessä täsmentää palvelut. Sisällöt on kuvattava niin selkeästi, että lääkäri ne ymmärtää ja työnantaja tietää, mistä maksaa.

Työterveyslaitos kertookin rohkaisevasti, että uuden oppaan tavoite on saada työterveyshuolto vastaamaan paremmin työpaikkojen tarpeita. 

Asetuksen muutostöissä on samalla syytä säilyttää kolmas pykälä: työterveyshuollon on toimittava asiakaslähtöisesti, riippumattomasti ja eettisesti.