Saattohoito- vai eutanasialaki?
Lääkäriliitto järjesti 15.3. eduskunnassa infotilaisuuden kansanedustajille teemalla Hyvä kuolema.
Tilaisuudessa oli puhumassa Lääkäriliiton toiminnanjohtaja Heikki Pälve sekä palliatiivisen lääketieteen professori Tiina Saarto. Tilaisuuden alusti kansanedustaja ja lääkäri Sari Raassina, joka piti tärkeänä sitä, että keskustelu eutanasiasta on nyt avattu. Hän myös totesi keskustelun olevan tämän vaalikauden eettisesti vaikeimpia aiheita, ja että on tärkeää pohtia, mikä on lainsäädännön rooli, kun puhutaan elämästä ja kuolemasta.
Raassina kertoi eutanasiaan liittyvien käsitteiden olleen eduskunnassa käydyssä keskustelussa täysin sekaisin, ja kiitti Lääkäriliittoa aktiivisesta osallistumisesta julkiseen keskusteluun ja käsitteiden avaamiseen. Hän myös mainitsi kansalaisaloitteen käsittelyn siirtyvän todennäköisesti syksylle, kun sote-uudistukseen liittyvät asiat on saatu eteenpäin.
Käsitteet ojennukseen
Lääkäriliiton toiminnanjohtaja Heikki Pälve aloitti esityksen kertomalla, kuinka keskustelu kääntyy mediassa helposti musta-valkoiseksi, jossa eutanasia esitetään hyvänä ja sen vastustajat pahoina. Pälveen mukaan kyseessä on kuitenkin määritelmäharha, joka johtuu siitä, ettei suuri yleisö ymmärrä, mitä saattohoidolla ja siihen liittyvällä termistöllä tarkoitetaan.
Kyseessä on myös aihe, joka aiheuttaa suuria tunteita, kuten pelkoa ja ahdistusta. Kansalaisaloitteeseen oli tullut 15 000 nimeä kahden päivän sisällä siitä, kun Ilta-Sanomissa oli julkaistu juttu, jossa lääkäri-isä kertoi toivoneensa pienelle pojalleen eutanasiaa. Pieni poika ei kuitenkaan olisi voinut saada eutanasiaa monestakaan syystä, selkeimpänä syynä alaikäisyys.
Pälve totesi lääkärin profession olevan kansainvälinen ja samoin siihen kuuluvan ammattietiikan. Ajatus eettisyyden alueellisuudesta olisi vaarallinen profession ja yhteiskunnallisen uskottavuuden kannalta.
Miten kärsimys määritellään?
Riittävä kärsimys on mahdoton mitata objektiivisesti.
– Tästä seuraa väistämättä se, että joku määrittää ulkopuolelta milloin elämä on elämisen arvoista, Pälve muistutti. – Kalteva pinta on totta. Kun pullon henki päästetään ulos, aletaan seuraavaksi keskustella psyykkisestä, sosiaalisesta ja eksistentiaalisesta kärsimyksestä, koska fyysinen kärsimys voidaan jo hoitaa.
– Hollannissa pyynnöstä saa jo kuolla, ja ajan myötä yhdeksi hoitovaihtoehdoksi myös Suomessa tulisi kuolema jos eutanasia sallittaisiin, sanoi Pälve.
– Ratkaisu ei siis ole yksilön, vaan siihen vaikuttaa esim. vanhuuden tai vammaisuuden sieto yhteiskunnassa.
Lopuksi Pälve mainitsi, että kaikilla osapuolilla on tässä keskustelussa hyvä tarkoitusperä, joka on hyvän kuoleman mahdollistaminen ja kärsimyksen vähentäminen. Ensimmäisenä tärkeysjärjestyksessä tulee kuitenkin saattohoidon kuntoon saattaminen. Pälve muistutti, että historiassa mm. tuberkuloosin hoito ja ohitusleikkauksen saatavuus on laitettu kuntoon yhteiskunnan puolesta. Nyt olisi saattohoidon aika.
