Ammattijärjestön etiikka
Tehyn työtaistelu-uhan ollessa päällä monet kollegat kyselivät, mitä Lääkäriliitossa veikataan asiassa käyvän. On tunnustettava, että itse arvasin lähes joka käänteessä väärin. Oliko kyseessä Tehyn erityisen ovela vai amatöörimäinen toiminta, jää toteutuvan palkkakehityksen perusteella arvioitavaksi. Tehyn työtaistelu pakotti kuitenkin miettimään paitsi lakkoilun, myös ammattijärjestötoiminnan pelisääntöjä ja etiikkaa laajemminkin. Minkälaisia toimenpiteitä yhteiskuntaan saa kohdistaa? Missä tärkeysjärjestyksessä ihmisten perusoikeudet ovat? Mitä velvollisuuksia järjestöllä on jäseniään kohtaan? Mitä Lääkäriliitto olisi tehnyt toisin ja mitä voidaan ottaa opiksi?
Vastapuolen painostaminen riittävän kovin keinoin on koko lakkoilun idea. Tehy kuitenkin keskittyi painostamaan valtiota uhkaamalla yksittäisten kansalaisten henkeä. Sairaalat ja kunnat eivät olisi välttämättä lakosta kovin paljoa kärsineet - kaaosta lukuun ottamatta - Tehy ja tehyläiset enemmänkin. Ilmeisesti vasta loppumetreillä alkoi kentällä valjeta, että järjestö ei ollutkaan menossa lakkoon, vaan yksilöt olivat irtisanoutumassa. Etiikan näkökulmasta hämmentävintä kuitenkin oli omien julkilausuttujen arvojen ja toiminnan ristiriitaisuus.
Sairaanhoitajan eettiset ohjeet ovat varsin samanlaiset kuin lääkärinkin, sisältäen mm. seuraavanlaisia kannanottoja "Sairaanhoitaja on toiminnastaan ensisijaisesti vastuussa niille potilaille, jotka tarvitsevat hänen hoitoaan. Hän suojelee ihmiselämää ja edistää potilaan yksilöllistä hyvää oloa. ... Sairaanhoitajat valvovat etteivät oman ammattikunnan jäsenet tai muut potilaan hoitoon osallistuvat toimi potilasta kohtaan epäeettisesti. ...Sairaanhoitajat kantavat vastuuta ihmiskunnan terveydellisten ja sosiaalisten elinolojen kehittämisestä maailmanlaajuisesti sekä edistävät samanarvoisuutta, suvaitsevaisuutta ja yhteisvastuullisuutta. ... Sairaanhoitajakunta huolehtii siitä, että ammattikunnan jäsenet hoitavat arvokkaasti yhteiskunnallisen tehtävänsä. Ammattikunta tukee jäsentensä moraalista ja eettistä kehitystä sekä valvoo, että sairaanhoitajalla säilyy ihmisläheinen auttamistehtävä."
Lääkäriliiton hallituksessa on mahdoton kuvitella, että järjestö painostaisi jäseniään aktiivisesti rikkomaan oman ammattinsa eettisiä perussääntöjä. (Päinvastoin on joskus jouduttu tekemään.) Yksilötasolla omien arvojen kanssa ristiriitainen toiminta on hyvin raskasta, ja pakottaa ennemmin tai myöhemmin muokkaamaan joko arvoja tai toimintaa.
Tehyn viestinnästä Lääkäriliiton kannattaa varmasti ottaa opiksi, koska Tehyn viesti meni upeasti läpi sen ristiriidoista huolimatta: altruistinen auttajaryhmä uhkaa antaa keskosten kuolla, ja työn liiallinen raskaus korjataan palkkoja korottamalla. Säälipisteitä huonopalkkaisille lääkäreille ei mediassa ole kylläkään tapana jakaa, vaikka lääkärit ovat OECD-vertailussa aivan yhtä alipalkattuja kuin sairaanhoitajat.
Toisten järjestöjen toiminnan arvostelu työtaistelun aikana ei kuulu ammattiyhdistysliikkeen periaatteisiin. Suomen hallitus toimi vastuullisesti ja oikein laittaessaan rajat Tehyn toiminnalle. Uhattuna oli ihmisen syvin perusoikeus eli oikeus elämään. Lääkärilakon aikana tämänlaisia ongelmia ei syntynyt, koska ihmishenkiä ei vaarannettu. Säädetty potilasturvallisuuslaki kuitenkin selkeytti asiaa määrittäessään, mihin terveydenhuollon lakkoja ei tule kohdistaa: tehohoitoon, päivystykseen, synnytyksiin, välittömiin syöpähoitoihin, dialyysiin tai psykiatriseen pakkohoitoon. Tämä pitäisi nähdä positiivisesti: terveydenhuolto on niin tärkeä perusoikeus, ettei sitä voi laiminlyödä edes työtaistelun, saati rekrytointivaikeuksien, alibudjetoinnin tai kunnallispolitikoinnin takia.
Usein lakon jälkeen sanotaan julkisuuteen, että rahaa ei paljoa saatu, vaikka olisi saatukin. Nyt toimittiin päinvastoin. Omien jäsenten hämääminen ei ole millekään järjestölle kunniaksi. Lääkäriliitossa on perinteisesti toivottu tekojen puhuvan puolestaan, mutta tiedotusta voisi aina parantaa ja varmaan omaakin häntää joskus nostella. Sitä odotellessa Lääkäriliiton toiminnan tuloksellisuutta voi jokainen tarkastella lääkäreiden ansiokehityksen viime vuosikymmenen trendistä - eivätkä seuraavat kolme vuottakaan tule olemaan huonoja. Rahalla ei kuitenkaan voi ostaa arvoja, mielekkyyttä, työviihtyvyyttä eikä edes järkevää terveyspolitiikkaa, joten niiden eteen on tehtävä paljon töitä.
