KARVI löysi helmiä joka lääkiksestä
KARVI toivoo tiedekuntien määrittelevän, mitä suomalaisen lääkärin on osattava yliopistosta valmistuessaan.
– Olemme tehneet kehittävää arviointia. Tämä ei ole ranking, emeritaprofessori Marjukka Mäkelä sanoo.
Tiesitkö, että Turun yliopiston lääkiksessä on erityisen hyvä mentorointijärjestelmä, jossa opiskelija saa alusta saakka vierellään kulkijaksi vanhemman, jo valmistuneen lääkärin?
Tämä on yksi niistä hyvistä asioista, jotka havaittiin, kun lääketieteen peruskoulutusta arvioitiin Kansallisen koulutuksen arviointikeskuksen (KARVI) hankkeessa vuosina 2016–2018.
Arviointi oli ensimmäinen, ja sen tulokset julkaistaan tänään perjantaina.
– Olemme tehneet kehittävää arviointia. Tämä ei ole ranking, emeritaprofessori Marjukka Mäkelä sanoo.
Tarkoituksena on ollut auttaa koulutuksen tarjoajia tunnistamaan vahvuuksia, hyviä käytäntöjä ja kehittämiskohteita.
Siksi Mäkelä kertoo nyt yhden hyvän käytännön jokaisesta tiedekunnasta.
Itä-Suomen yliopistossa on avainopettajia, jotka vahvistavat hyviä opetuskäytäntöjä ja kouluttavat muita opettajia. Helsinki puolestaan on edelläkävijä sähköisessä opetuksessa. Oulussa OSCE-tentissä näyttelijät esittävät erilaisia potilaita ja tenttitilanne on mahdollisimman lähellä aitoa potilaskohtaamista. Tampereella annetaan yhteistä moniammatillista opetusta lääkäri-, ensihoitaja- ja sairaanhoitajaopiskelijoille jo ensimmäistä opiskeluvuosista alkaen.
Suomalainen lääkäri pitäisi määritellä
Arviointiryhmän tärkein viesti yliopistoille on, että Suomessa tarvitaan kansallinen konsensus siitä, mikä on suomalainen lääkäri, kuinka hänet on koulutettu ja mitä hänen pitäisi osata valmistuessaan.
Arviointiryhmässä mukana ollut lääkärikoulutuksen johtaja, dosentti Riitta Möller Karoliinisesta instituutista Tukholmasta kertoo, että monissa maissa on jo tehty tällainen kansallinen määrittely.
– On huolellisesti pohdittava, mitkä ovat suomalaisen lääkärin perusvalmiudet ja miten yliopistot varmistavat ne, Mäkelä sanoo.
Hän toivoo, että lääketieteelliset tiedekunnat ottavat vetovastuun tästä määrittelystä. Tiedekuntien omaleimaisuutta ei haluta häivyttää.
– Vaikka tiedekunnat kehittävät opetusta yhdessä, se ei tarkoita sitä, että persoonallisuudesta pitäisi luopua, Mäkelä vakuuttaa.
Uusi näkökulma opetussuunnitelmiin
Myös opetussuunnitelmat pitäisi arviointiryhmän näkemyksen mukaan kartoittaa.
– Yleensä jokainen oppiaine määrittelee omat oppimistavoitteensa ja asiaa katsotaan kapeasti oman erikoisalan näkökulmasta. Kunnollisessa suunnitelmassa sovitaan ensin yleistavoitteet, sitten asiat, jotka kustakin erikoisalasta pitää hallita, Mäkelä sanoo.
Möller kertoo, että laadun valvonta ja esimerkiksi opintosuunnitelman laatiminen ja arviointi on ulkomailla usein keskitetty. Yliopistoilla on pedagogeja, jotka auttavat opettajia arviointien suunnittelussa ja tulosten analysoimisessa.
– Opettajat tekevät tentit, mutta laatua ja opiskelijoiden tuloksia valvotaan tarkkaan.
– Opettajien rooli on tärkeä alansa asiantuntijoina, mutta suuri autonomia aiheuttaa koulutusohjelmien hajanaisuutta, Möller sanoo.
Avaintaidot turvallisesti kuntoon
Arviointiryhmä nostaa esille myös lääkärin avaintaitojen kehittämisen. Lääkärin tärkein tehtävä on diagnoosin tekeminen. Tätä, sekä taitoa kommunikoida potilaan kanssa, valmiutta soveltaa uutta teknologiaa kriittisesti arvioiden, tiimityöskentelyä ja vaikeiden tilanteiden kohtaamista pitää saada harjoitella peruskoulutuksen aikana turvallisesti.
Opiskelijamäärien kasvaessa ja talouden tiukentuessa tiedekuntien tulisi kehittää tapoja ehkäistä, tunnistaa ja hoitaa opiskelijoiden ja henkilöstön ongelmia.
– Opiskelijoiden hyvinvointia varten kaikilla yliopistoilla on jokin järjestelmä, mutta opettajien hyvinvoinnissa luotettiin työterveyshuoltoon ja kehityskeskusteluun, Mäkelä kertoo.
Urapolkuja niille, jotka rakastavat opettamista
Arvioijat kiinnittävät yliopistojen huomiota myös opettamisen arvostamiseen.
– Meiltä puuttuu urapolkuja niitä varten, jotka rakastavat opettamista ja haluavat kehittää sitä, Mäkelä huomauttaa.
Hän kertoo, että arviointiryhmän ulkomaiset jäsenet arvostivat erityisesti sitä, miten Suomessa opiskelijat ovat mukana opetuksen kehittämisessä palautejärjestelmien ja eri toimielimien kautta.
Myös käytännönläheisyyttä, joka näkyy esimerkiksi opiskelijoiden kouluttamisena paitsi yliopistosairaaloissa, myös terveyskeskuksissa, arvostettiin.
– Käytännönläheisyys on vahvuus, näkee Möller.
Raportti (englanniksi): https://karvi.fi/en/publication/educating-doctors-for-the-future/
› Lue myös: Tilkkupeitosta ydinosaamisen määrittelyyn s. 1545
