Epikriisiin kohdistuu yhä suurempia vaatimuksia

Mieti vähän, mitä sanelet tai kirjoitat! Entistä useampi potilas haluaa nähdä potilasasiakirjansa ja ymmärtää sairauskertomuksensa. Syöpätautien professoria Risto Johanssonia taas ei haitannut, vaikka kardiologien lyhenteet menivät potilaana ollessa yli hilseen.

http://www.laakarilehti.fi/pics/ristojohansson.jpg

Yhä useammat potilaat haluavat nähdä potilasasiakirjojaan. Samalla voimistuvat vaatimukset sairauskertomuksesta, jonka maallikkokin ymmärtää. Lääkärien mielestä taas on oleellista, että potilas saa tarpeeksi tietoa sairaudestaan ja hoidostaan. Potilasasiakirjat on sen sijaan tarkoitettu siirtämään tietoa asiantuntijalta toiselle.

– Minun mielestäni sairauskertomusta ei ole järkevää tehdä niin, että kuka tahansa sen ymmärtäisi. Se on tehty asiantuntijoita varten, ja tekstin on oltava lyhyttä ja eksaktia, ettei seuraavalle lääkärille tule väärinkäsitystä. Tämän takia joudutaan käyttämään termejä, joita ei ole edes suomennettu, sanoo professori Risto Johansson KYS:n syöpätautien klinikasta.

Lääketieteen tieto on kansainvälistä ja uusia termejä tulee koko ajan. Johanssonin mukaan on mahdotonta kuvitella, että koko syöpätautien diagnostiikkaan ja luokitteluun liittyvä terminologia käännettäisiin suomeksi.

– Pelkästään keuhkosyöpää on noin 300 eri tyyppiä. Suomenkielisen termin kehittäminen niille kaikille ei onnistu tuosta vain.

KYS:n syöpätautien klinikalla on tapana lähettää epikriisi lähes joka potilaalle. Johanssonin mukaan epikriisi yritetäänkin kirjoittaa sellaiseen muotoon, että se olisi suhteellisen hyvin myös maallikon ymmärrettävissä.

Vain ehkä muutama prosentti potilaista haluaa nähdä muitakin papereitaan kuin epikriisin. Kopioita pyytäville potilaille tarjotaan aina apua paperien lukemiseen, mutta kaikki eivät apua halua.

– Sairauskertomuksesta ei pidä tehdä vielä nykyistäkin työläämpää ja pidempää, mutta toki asiat on selitettävä potilaalle. Hänen kanssaan on keskusteltava. Aikaa tähän täytyy löytyä sen verran, että sekä potilas että lääkäri ovat kohtuullisen tyytyväisiä, Johansson sanoo.

Potilaalla epikriisi on oikeassa paikassa

– Oleellista on, että lääkäri pystyy täyttämään potilaan tiedontarpeen – ei se, minkälaisella kielellä potilasasiakirjat on kirjoitettu. Tiedon antaminen ja potilaan kanssa neuvotteleminen on paljon tärkeämpää kuin kirjoitetut paperit, sanoo yleislääketieteen ja avoterveydenhuollon professori Kaisu Pitkälä Helsingin yliopistosta.

Pitkälän kokemuksen mukaan potilaat ovat kovin erilaisia sen suhteen, haluavatko lukea potilasasiakirjojaan. Yhä useampi kuitenkin haluaa. Hänestä on hyvä, että potilas saa pitkän hoitojakson tai sairaalajakson ajalta itselleen epikriisin.

– Se on hyvää hoitokäytäntöä ja auttaa myöhemmin potilaan hoidossa. Epikriisi on oikeassa paikassa, kun se on potilaalla, koska silloin se kulkee hänen mukanaan seuraavalle ammattilaiselle, Kaisu Pitkälä sanoo ja kysyy, voitaisiinko epikriisit kirjoittaa sellaisella kielellä, jota potilaatkin ymmärtävät.

– Lääkärit käyttävät kyllä paljon aikaa toistensa epikriisien tulkintoihin, olen minäkin tulkinnut niitä vastaanotolla. Monet potilaat esimerkiksi menevät erikoissairaanhoidosta saamansa epikriisin kanssa perusterveydenhuollon lääkärin luo kysymään, mitä jotkut sanat siinä tarkoittavat.

Hän arvelee, että myös apteekeissa käytetään runsaasti aikaa lääkkeiden vaikutusten ja haittavaikutusten selvittämiseen.

Sairauskertomuksen on oltava täsmätekstiä

– Sairauskertomus on ammattilaisten välistä keskustelua ja tiedonsiirtoa. Siinä pitää olla täsmätekstiä, että tiedetään, mitä on tutkittu ja mitä tehty, katsoo jyväskyläläinen terveyskeskuslääkäri Anu Ritala.

Ritala on joutunut tulkitsemaan potilailleen näiden keskussairaalasta saamia epikriisejä, mutta vielä paljon useammin paikkaamaan heidän tietojaan sairaalassa saadusta hoidosta.

– Esimerkiksi pallolaajennus on nykyään hyvin nopea tapahtuma. Monet potilaat eivät joko ole saaneet siitä riittävästi tietoa sairaalassa tai eivät ole pystyneet omaksumaan sitä niin nopeasti. Kirjallinen materiaali ei ole tässäkään lopullinen ratkaisu, vaan ihmisen kohtaaminen ja asioiden selittäminen.

Apua jokaiselle potilasasiakirjojen pyytäjälle

– Minimivaatimus, joka koskee kaikkia potilasasiakirjoja on, että ainakin terveydenhuollon toisten ammattihenkilöiden täytyy ymmärtää, mitä niissä lukee, toteaa apulaisjohtaja Tarja Holi terveydenhuollon oikeusturvakeskuksesta.

Potilasasiakirjamerkintöjen tulee olla selkeitä ja ymmärrettäviä ja niitä tehtäessä saa käyttää vain yleisesti tunnettuja ja hyväksyttyjä käsitteitä ja lyhenteitä. Käsinkin kirjoitetusta tekstistä on saatava selvää, eikä omatekoisia tai vain yhdessä toimintayksikössä käytössä olevia lyhenteitä saa käyttää.

– Minun mielestäni ei voida lähteä siitä, että potilasasiakirjojen kaiken tekstin täytyisi olla maallikolle täysin ymmärrettävää, Tarja Holi sanoo ja viittaa esimerkiksi laboratoriotutkimusten nimikkeisiin ja termeihin, joille ei ole lainkaan suomenkielistä vastinetta.

– Oikea toimintatapa on tarjota potilaalle aina asiantuntijan apua silloin, kun hän pyytää saada tarkastaa potilasasiakirjansa, hän toteaa.

Suvi Sariola
Kuva: Ari-Pekka Keränen

Lue koko artikkeli perjantaina 5.10. ilmestyvästä Lääkärilehdestä.